Kapinakaksikko Rebel & Sara

Running with stars

2012-02-09T21:55:00.000+02:00

Voi tätä kauneutta, lumen ja auringon määrää. Mikäs sen ihanampaa kun kirmata koirien kanssa jonkun muun tallaamilla lumikenkäpoluilla. Kiitos sinulle joka jaksoit hikoilla puolestamme! Valitettavasti olen laiska kantamaan kameraa mukana, kun on paljon kivempi kieriskellä Saran kanssa lumihangessa kuin tiirailla elämää putken läpi. Tässä kuitenkin muutama tänpäiväinen otos.

Alivalotettu kuva Sarasta kirmaamassa kimaltelevan hangen keskellä

Koska kumpikaan koirista ei suostu menemään näköetäisyyttä kauemmas on vähän vaikea toteuttaa tiettyjä valokuvausvisioita koirista kirmaamassa onnellisesti horisontissa..Tässä odottelin aikani, jos olisi nousseet mäen ylös, mutta Rebel se vain pöhisi kuusikossa ja Sara istui odottamaan juostuaan neljä kertaa edestakaisin luokseni ja tuonne mäen puoliväliin.

Saran mielestä Rebelin tuolille mahtuu ihan hyvin kaksi pyllyä

Valokuvamallin elämää

2012-02-09T21:26:00.002+02:00

"Nonnih, mut on syrjäytetty valokuvamallin roolista, ei tässä mitään, on mulla parempaakin tekemistä ku poseerata jossain hiton raskauslehessä, aika noloo! Onnistuin mä kuitenki vähä jättää hampaanjälkiäni lopputulokseen maistelemalla kuvausrekvisiittaa. Ei oo mun vika et en oo mallinmitoissa, ihan ku mä ite päättäisin ruokailuistani tässä tyranniassa tahi parranleikkuusta.. Parrattomin terveisin Rebel"

Rebel entisenä taidemallina (kuvia täällä) ei ihan ymmärtänyt, että raskauslehden muotikuviin ei tarvittu koiramallia. Bindi-kissa tosin pääsi edustamaan :) Rebelkin olisi ollut ihan oiva lisä, mutta ei nyt vaan tän hetkisellä luukillaan ole kaikista "muodikkaimman" näköinen. Risupartakin leikattu juuri kynsisaksilla, kun oli aina kökkäreinen ruokailun jälkeen ja hais milloin lohelta milloin muulta raadolta.. Joka tapauksessa, Rebel luuli kuvauspaikkoja valmistellessani, että nyt on herran vuoro astua parrasvaloihin, ja hieman vastahakoisesti sitten siirtyi aina käskystä sivummalle. Ohessa muutama räpsy ennen tai jälkeen kuvausten, jolloin Rebelilläkin oli pääsy parrasvaloihin, vaikka kovasti se aina yritti sinne joukkoon hivuttautua ;)

Ilta ennen parranleikkuuta. Tässä testailin lamppuja ja Rebel suvereenisti kävi juuri oikeaan kohtaan poseeraamaan.

Bindi ei ihan ymmärtänyt assistentin syvintä merkitystä leikkiessään synkkapiuhalla (piuha kamerasta salamavaloon).. Rebel mököttää mustana myttynä sohvalla oikealla.
Rekvisiittana toimivat poronsarvet kiinnosti kovasti ja niitä piti hieman maistella. Lohdutukseksi tarjottu nahkarulla (lattialla jalkojen juuressa) ei kelvannut..(huom uusi parta)

Tässä pieni esinäytös kuvista. Kuvia ilmestyy 9 kuukautta-lehdessä tän kuun lopulla, voitte käydä Prismassa tmv selaamassa, mutta tulee niitä enemmissä määrin kotisivuillekin kunhan kerkeän. Huom. kuviani ei ole yleensäkään photoshoppailtu, oon sellainen perinteisiä arvoja kunnioittava valokuvaaja. Käytän paljon heijastuksia (peili, vesi ym)

Kaksin aina kaunihimpi...

2012-01-24T21:06:00.005+02:00

Rebel haukahti harvinaisen selvästi kaksi kertaa, kysyessäni kumpaa äänestäisi presidentiksi (okei eihän tuo nyt hauku kuin unissaan, mutta ajatuksena ihan söpö). Eli nro 2, Haavisto. Haavisto nyt vain monella eri osa-aueella tuntuu sopivammalta presidentin virkaan kuin kilpailijansa. En yleensä ole politiikasta kovin kiinnostunut, koska päättäjät tuntuvat olevan kovin epäkiinnostuneita muista kuin omista eduistaan. Haavisto on rehellinen ja rohkea ja omaa arvomaailman joka vastaa pitkälle omaani. Kunnioitus ihmis- ja eläinarvoja kohtaan näistä tärkeimpinä. Haavisto vastaa kysymyksiin suoraan ja fiksusti eikä poliitikoille tyypilliseen tapaan kierrellen ja kaarrellen vastaamatta koko kysymykseen.

Kuvassa Rebel ja kotihoitokissanpentu Astronautti näyttää esimerkkiä ennakkoluulottomasta ja rakkaudentäyteisestä elämästä. Voisi ihmisetkin ottaa mallia eläimistä aika monessa asiassa, kun niin moni tuntuu äänestävän Niinistöä vain Haaviston seksuaalisen suuntautumisen takia. Hei haloo, elämme 2000-lukua. Rebel on ainakin vapaan suuntautumisen kannalla, sillä on tyttö ja poikaystäviä, tämä menee jo hieman överiksi, mutta lempi boyfriend on ollut oma veli...Noh, jätetääs se sitten omaan arvoonsa, mitä silloin kerran sillä punaisella matolla tapahtui.

"Aika paljon toi emäntä on hihkunut jotain residenttiasiaa nyt lähipäivinä, onko se sama kuin residenssi, joku residentin sviitti? Mulle kelpais sellane missä on paljo hevosen lantaa, jäniksen kikkareita ja metsän tuoksuja. Ei mulla sen kummempia toiveita. Mutta mistä aattelin nostaa koipea taikka ennemmin luuria ja pirauttaa eläinsuojeluviranomaisille, on se, että EN PÄÄSSY TÄNÄÄ LENKILLE! En muista millon tällasta ois tapahtunu, mutta minkäs teet ku koko päivän on toi akka istunu valoruudun eessä sormet syyhyten tai ääniruudun eessä jotain kuivakoita haastatteluohjelmia tuijottaen. Oon kyllä oikeestaan vähän huolissani, kun se puhuu koko ajan jotain kakkasista, oishan se ihan kiva päästä kakkaselle joo. Sain sentään ittekseni tossa pihamaalla vähän palelluttaa koipiani. Toivon, että ihmiset ottais huomioon eläinten oikeudet, meidän pitää päästä lenkille! Vois joku kyllä vahtii tätä touhua. Parempaa huomista odottaen, Rebel Rytmihäntä Rebestoteles Silkkikorva Amigonpoika"

Miksi Haavisto sitten olisi eläimille parempi presidentti? Animalian presidenttitentti avartaa varmasti asiaa pohtivien käsitystä aiheesta

Haaviston vastaukset

Niinistön vastaukset

Miksi Haavisto olisi ihmisille parempi presidentti? Otteet Ylen vaalikoneesta

9. Suomen pitää tukea Yhdysvaltoja, jos se hakee YK:lta valtuutusta painostustoimiin Iranin ydinohjelman valvonnassa.

Haavisto: jokseenkin eri mieltä

Niinistö: jokseenkin samaa mieltä

11. Maahanmuuttajien on mukauduttava suomalaisiin tapoihin.

Haavisto: jokseenkin eri mieltä
Niinistö: jokseenkin samaa mieltä

12. Homopareilla pitää olla oikeus avioliittoon eikä vain rekisteröityyn parisuhteeseen.

Haavisto: täysin samaa mieltä
Niinistö: jokseenkin eri mieltä

14. Maapallon pelastaminen vaatii luopumista jatkuvan talouskasvun tavoitteesta.

Haavisto: täysin samaa mieltä
Niinistö: jokseenkin eri mieltä

15. Presidentin on nykyistä tiukemmin vaadittava Kiinalta ihmisoikeuksien kunnioittamista, vaikka se haittaisi taloussuhteita.

Haavisto: täysin samaa mieltä
Niinistö: jokseenkin eri mieltä

17. Suomi tulee olemaan tämän päivän nuorille vaikeampi paikka pärjätä kuin vanhemmilleen.

Haavisto: täysin samaa mieltä
Niinistö: jokseenkin eri mieltä

Presidentille on ulkomaanmatkoillaan tärkeämpää lobata yrityksiä kuin edistää ihmisoikeuksia.

Niinistö: osittain samaa mieltä.
Haavisto: ehdottomasti eri mieltä.

Seuraavaksi Rebelin vaalikampanjan tuotoksia featuring Sara, Bindi, Snullert heppa ja sekalainen löytöeläinsakki. Saa kopsata :)

Ja anteeksi nyt tämä tällainen blogin aihetta sivuava propaganda, lupaan, että en lukijoitamme kiusaa enää poliittisilla kannanotoilla, muuta kuin mitä eläintenoikeuksien tiimoilta ehkä joskus. (ps Haavistokin sillä saralla huomattavasti edellä Niinistöä) ;)

Rebestoteleen aatoksia

2012-01-19T01:38:00.004+02:00

Rebestoteles on kuuluisan Aristoteleen oppipoika, tosin välit kylmenivät hieman tämän väitteen myötä:

"Aristoteleen toisena lähtökohtana oli periaate, jonka mukaan jokaisen toimivan olennon korkein hyvä on hänen mahdollisuuksiensa täysi kehittyminen, teleologinen päämäärähakuisuus. Ihmiseen sovellettuna onnellisuus syntyy mielen korkeimmanasteisesta toiminnasta, kyvystä ajatella, sillä ihmisen erottaa eläimestä nimenomaan järki. Hyvä elämä koostuu näin tämän kyvyn käyttämisestä yhdessä hyveellisen toiminnan kanssa"

Rebestoteleen filosofian mukaan järkevää on kieriä lumihangessa, haistella tuulten viestejä ja olla järkeilemättä liikaa. Välillä sopii syödä hevosenlantaa. Kuinka pitkälle järkeilemällä on tähänkään mennessä päästy?

"Kuka määrittää sanan järki tarkoituksen?

Miten ihminen, tämä koiria syövä kaksijalkainen,

voi sanoa olevansa järjellisin olento maan päällä?

Jos ihminen on yhtä kuin järki, olen onnellinen ollessani järjetön koira."

-Rebestoteles 2012 jKr.

Rebestoteleen aikasempia oppeja linkkien takana:

"joen tuolle puolen..."
"hiljaisuus on kuin tuuli"
"omenapuun suhde universaaliin oravanpyörään.."

Legendaarinen video siitä, kuinka erilaisia koirat voivat olla. Sara yrittää Rebeliä leikkimään, ei irtoo :)

Rebelin hetki parrasvaloissa

2012-01-17T00:09:00.002+02:00

Löytyi arkistoista yksi vanha video, saanko esitellä, Rebelin hetki parrasvaloissa Pelastetaan Koirat Ry:n Match Show-tapahtuman temppukisoissa. Tais tulla toinen sija ja palkinnoista nautittiin kotipihalla.

Palkintopallo oli mieleinen

Sara testasi palkintopussin frisbeen omaan tyyliinsa sopivasti höynähtäneellä meiningillä

Sara the little basket case

2012-01-15T19:39:00.001+02:00

Kirpputorilöytö koirankori on kovin suosittu, ei haittaa vaikka onkin vähän mutkalla pää.

Basket case on englantia, slangisana hermorauniolle tai vähän hassahtaneelle/omalaatuiselle henkilölle. Ei ehkä kaikista hienoin sivistyssana, mutta istuu tähän asiayhteyteen kuin Sara koriin :)

Potkupyöräily on POP

2012-01-12T23:56:00.003+02:00

Eli Rebelin kanssa lainataan välillä mummin menopelia, potkupyörää. Sillä pääsee säällä kuin säällä, talvella piikit buutseihin ja menoksi. On siinä nuorisolla ihmettelemistä, kun mopedini ei ole ehkä ihan siitä trendikkäimmästä päästä.

Tässä pieni videonpätkä viime keväältä

Parin päivän takaiselta lenkiltä hetkiä

Mikäs irtokoira se siellä? No Rebel otti vähän etumatkaa kyläkaupan roskiksia tutkimaan..

"Joo joo oottelen tässä ku sä siellä ojassa heilut jotain autoa kuvaamassa, miks et kuvaa mua vaan, häh?"

joillain muillakin on asiallinen menopeli tällä kylällä!

Ja jottei menisi turhan urheilulliseksi, niin laitetaan pari rentoutumiskuvaa

Saraan iski hellyyshetki

Perinteinen vaatteidenkarsimishetki sai uuden näkökulman :D

Voihan viinirypäle ja studiopösötystä

2011-12-30T23:35:00.004+02:00

Sillä aikaa kun olin ulkomailla huitelemassa, Rebel valtasi olohuoneen nojatuolin takan edestä, kun ei päässyt nukkumaan mun viereen sänkyyn, kuten tapana oli. Nukkui siinä miltei joka yö kuulemma, paluuseeni saakka. Ei sittemmin ole noussut käskettäessä edes ruokailemaan tai ulkoilemaan aamuisin, nukkuu tyytyväisesti puoleenpäivään kanssani..Sellaisia unikekoja taidetaan olla molemmat..

Noh, tässä joulun alla Rebelin retkottaessa takkatulen lämmössä nojatuolissaan, keksin sitten pyytää kaveriani roikottamaan pöydällä olevia viiniypäleitä Rebelin pään yläpuolella. Kuten sen arvolle sopivasti kuuluisikin. Ikävä kyllä kuvista ei oikein tullut mitään, kun Rebel innostui syömään näitä rypäleitä..Jätettiin sitten Rebel siihen makailemaan, pää pöydällä, ja jatkettiin muita puuhiamme. Hetken päästä huomaan, että viinirypäleitä ei enää ole pöydällä..Kukas muu kuin Rebel minun inspiroimana sitten syönyt ne siitä. Onneksi ei tullut mitään kummempia mahanvääntöjä, viinirypäleiden kun sanotaan olevan jossain määrin haitallisia koirille. Vähän maha kurisi, ei sen kummempaa.

Rebel omalla paikallaan

Lunta on odoteltu ja odoteltu, mutta ei sitä vaan tule. Pari kertaa on hetkellisesti ollut muutama sentti, silloin Rebel on heti iloisesti piehtaroimassa nautinnollisesti joka penkassa. Se on sen lempipuuhaa!

Tässä tuulenhaistelijat nautiskelmassa lumettomasta talvesta

Ruokapöydän alla on hyvä lepäillä, meidän viralliset lattianpesijät, huolehtii joka murun parempaan turvaan

Rebel ja Bindi

Ostin uudet studiosalamat ja testikuvattavaksi päästi tietenkin oma karvalauma..

Bindi ei malttanut oikein ittensä pesemiseltä poseerata, mutta malttoi sentään hetken ihmetellä

Saran vuoro. Ensin meni taustakankaan nurkkaan maate luimistelemaan, lopulta istui kuin tatti korvat visusti luimussa eikä mikään sana ja innostaminen saanu sen korvia pystyyn, kunnes sana "ulos" sai korvat höröön..

Rebel oli ihan et booooring, istui tuokion mulkoillen tapansa mukaan alta kulmiensa, venytteli (kuva) ja lähti nukkumaan..

Kokosin koirista omia lempparikuviani vuosien varrelta tänne
Bindi-kissastakin täällä

Syksyn tunnelmia

2011-12-30T23:27:00.004+02:00

Tässä vähän kuvia syksyltä, kun tulin takaisin Suomeen yli kolmen kuukauden Euroopan kiertueelta (Italia, Sveitsi, Ranska, Espanja, Portugal). Rebeliä tuli ihan kamala ikävä reissun aikana ja ens kerralla aionkin sen ottaa mukaan. Jos vaan saisin jostain pakettiauton itselleni matkustus/asumismuodoksi, niin olisi kelpompaa kuin junalla tms. Espanjassa koiria ei saa edes viedä julkisiin kuljetusvälineisiin!

Palatessani oli koirat vähän kaivannut virallista korvarapsuttajaansa kun kiipesivät syliin heti kun siihen tuli mahdollisuus.

Matkalla Metsään

Rebel kerjäämässä pähkinöitä..

Sara puukiipeilijä

Sara ei halunnut kastaa takapuoltaan sammaleeseen

Tätä katsetta tyynylläni tuli ikävä!

Rebel ja Birk ja akupunktio

2011-12-30T22:48:00.005+02:00

Kävin kaverini luona Inkoossa ja siellä meitä vastassa oli iloinen veijari, Birk-poika, joka oli pedannut mulle ja Rebelille sängyngin valmiiksi unileluineen ja kirjoineen. Meillä on yhteinen fanittaja :)

Birkin omin sanoin parivaljakko on "Hepen ja Pik" :D

Löytyi sieltä tällainen pienempikin viikari :)

Rebel kävi akupunktiossa Christel Boyn vastaanotolla. Rebelillä on nivelrikkoa vasemmassa lonkassa ja selässä ja niskassa jäykkyyttä. Malttoi hienosti olla hoidettavana, pikkasen kipeimpiin kohtiin piikkejä laitettaessa kiemurteli, mutta rentoutui pian kun alkoi hoito vaikuttaa. Yritti mennä selälleenkin retkottamaan kesken hoidon, niin että meinas piikit lennellä pitkin huonetta. 13. pvä on viimeinen, kolmas hoitokerta. En mitään huomattavaa eroa ole huomannut entiseen verrattuna, mutta nykyään kyllä selällään retkottaessaan rentouttaaa kipeemmänkin jalkansa, kun ennen se piti sitä jännästi kippurassa. Ja eläinlääkäri ainakin tunnustellessaan sanoi että merkittävästi parantunut jäykkyydet. Eli kyllä varmaan tulevaisuudessakin käytetään tällaista perinteisempää hoitomuotoa, ei siitä haittaakaan voi olla. Mietin vain, että millonkohan itselleni saisin jotain vastaavaa hemmottelua järjestettyä, kun koiraa juoksutetaan osteopaatilla ja akupunktioissa..heh heh. Noh, taitaa olla aika tyypillistä koiranomistajalta.

Ekassa akupunktio-hoidossaan, hyvin relax

Karjalan kunnailla

2011-06-09T21:16:00.005+03:00

Käväistiin kaverin mökillä Etelä-Karjalassa, Luumäen Taavetissa. Siellä kelpasi koirien kirmailla ihanissa sammalmetsissa ja uiskennella puhtaassa Kivijärvessä. Pääsivät myös luonnollisesti mukaan kalastusretkille.

Tässä pieni videopätkä kera tunnelmallisen musisoinnin, voi vaikka jättää sen videon taustalle pyörimään, taustamusiikiksi :)

Tässä iltakalaan lähdössä, Rebel rennosti keulamiehenä

Jossain vaiheessa taisi vähän tulla aika pitkäksi

Rebel änkee soutajan paikalle

No meneehän se näinkin, jotenkuten ;)

Ja päivällä käytiin katiskat laskemassa

Tarkkaa puuhaa!

Kaveri kasvatti hännän

Jaa mitäs täällä tapahtuu??

Rebel söi suomut

Tässä oltiin yhteistuumin sorsajahdissa

Koirat jäi saareen seikkailemaan kun kalasteltiin rantavesissä

Rebel kyllä pikemminkin hieman huolestui, samalla kun Sara pinkoi kaikessa rauhassa saarta tutkiskellen

Rebel mietiskelee tässä makkaroiden kypsymisvaiheita

Samalla kun Sara on seisovassa pöydässä tunkiolla..

Joko se hauki pian ois valmis?? -miettii koirat

Vähän hienovaraista kerjäämistä

No ei sitte..

Josko sittenkin?

Metsälenkillä

Sara kuuntelee mielenkiinnolla luentoa jostakin murenevasta kivityypistä

Ei jaksa enää tässä helteessä..

Pulahdus -ja punkinkeräystauko

Viilennystä

Kahden kerroksen väkeä, saunarakennuksen portailla

Päivän päätteeksi oltiin suht väsyneitä

Koirat on onneksi tottuneet veneessä oleskeluun ja rauhaisasti makoilivat tai ihailivat maisemia

Mökkihulluus iski! Koiratkin pääsi soutamaan!

Lannansyöntireissulla

2011-06-07T00:20:00.003+03:00

Kävipäs koirat pitkästä aikaa heppojakin ihmettelemässä, kun emäntä lähti lannanluomisreissulle, pääsi koiratkin kikkareita mussuttamaan. Tosin ei ne kyllä uskaltaneet juuri tulla tarhaan, kun Rebel sai sähköpaimenesta (jälleen kerran) pehkoonsa iskun ja Sara muuten vaan luikkii seiniä pitkin hevosiä nähdessään. Sen eka hevoskokemus oli vähän traumaattinen kun jäi tassu sellaisen 500kg hepan kavion alle..Noh, Rebelillehän tallilla hengailu on tuttu juttu, mutta ei ole nyt pitkästä aikaa ollut mukana, kun nämä nykyiset hoitohepat, tai toinen niistä, ei oikein perusta koirista ja lenkeille ei voi autotietä pitkin ottaa mukaan. Rebel kuitenkin toimi jälleen kerran terapeuttina ja koirakammoinen Fannykin lähestyi uteliaan kiinnostuneena ja korvat hörössä rauhallista Rebeliä.

Ja luontonsa mukaisesti hurjapää (tai vain tohelo) Rebel muina koirina kulki toisen hevosen, Nekun, mahan alta, kun näki jonkun vastustamattoman lantakikkareen horisontissa..Onneksi Nekku pitää koirista eikä reagoinut tähän pöyhkeään käytökseen millään lailla. Eikä ollut eka kerta kun Rebel moisen tempun tallilla ollessaan teki, ihme ettei ole vielä kaviosta saanut. Viisaita heppoja :)

Fanny auringonpalvoja. Ensin luulin, että nyt sillä on ähky tai joku muu vitsaus kun makasi raajat sojossa hassua örinää pitäen, mutta selkisi, että se onkin vaan sen tapa nautiskella :)

Nekku

Koirista pitävä Nekku haluaisi tehdä lähempää tuttavuutta

Video kun "koiran vihaaja" Fanny ihmettelee terapeutti-Rebeliä

Sara yritti olla näkymätön

Koirilla tais olla vähän tylsää, kun muutaman kottikärryllisen loin lantaa metsätarhasta..

Rebelkin pysyi visusti sisätiloissa, sen jälkeen kun sai osuman sähkölangasta..Ressukka luuli että minä sain sen aikaan, kun näki mut silloin kun päänsä siihen lankaan työnsi..

Peurapileet

2011-06-06T23:50:00.003+03:00

Törmättiinpäs metsälenkillä peuranraatoon. Tai ainakin oletan sen olleen peura.
Rebel jäi haaskalle kun Sara ujosti kävi haistelemassa karvatuppoja. Metsä-ystävämme oli aika luisessa muodossa, mutta sehän kelpasi vallan mainiosti Rebelille, joka ei olisi millään halunnut jatkaa matkaa sammalkedosta seisovine pöytineen. Joten neuvokas omistaja sitoin peuran jalan koiran remmiin toivoen, ettei tule vastaantulijoita. Siihen ei olisi oikein koira enää sopinut solmujen ja jalan sekaan..No tulihan sieltä lopulta vastaantulijoitakin, murphyn lain mukaan, ja sain sitten jotenkin koirat yhden narun jatkeeksi ja kunnialla kannoin peuranjalkaa olalla Saran pitäessä huolen, ettei kukaan lähesty saalistamme. Kumealla mörinällä ja parilla haukahduksella siis ohitimme ihmettelevän pariskunnan, jotka suosiolla siirtyivät polulla sivummalle lapsineen ja koiransa kanssa. Tervehdin myös kohteliaasti, mutta eihän me suomalaiset oikein osata toisillemme vastata. Päättelin heidän olleen kateellisia meidän superluomusaaliista.

Kotona sitten jatkui juhlat

Saraa ei kiinnosta moiset barbaariset huvit

Tai no, ehkä sittenkin vähän tekis mieli maistaa..

Luun luovutus

Luun vastaanotto

Sulassa sovussa herkuteltiin, Sara koivella ja Rebelille irtosi siitä sääriluu vai mikä nyt olikaan.

Videopätkä tästä suuresta hetkestä :)

Seuraavana yönä sitten olikin oksennusläjiä pitkin huonetta, taisi olla vähän liian eksoottista herkkua karvoineen kaikkineen. Näkyi Rebelille maistuneen sorkatkin...

Havulinnan arkea

2011-05-25T14:31:00.008+03:00

Talomme

Rebel tykkää nukkua tuoleilla, tuo viltti tippui sen päälle selkänojalta, aika söpöä

Siis silloin kun ei ole mun sängyssä, missä Rebelillä on tapa pedata sänkyä mielensä mukaan...

Tässä yritän katsoa telkkaria syöden kaalia, jota Rebel huomaamattomasti himoitsee

Saran löytääkin sitten normaalisti sen omalta sohvaaltaan eteisestä

Sara hakee Rebeliltä luut suusta, ei siinä ole paljon Rebelillä sanavaltaa eikä ole koskaan ollut tappelua näiden välillä. Rebel antaa Saran luulla olevansa pomo, niin pääsee helpommalla. Niih.

Keittiöelämää
Sara satelliittipää, tässä se oli taas telonut itsensä ulkona remutessaan, antura auki

Rebel "vahtii"

Rebel kerjää, se on aina jaloissa kun keittiössä ollaan

Rebelin ruoka

Tässä on saanut käskyn omalle paikalle, pois jaloista pyörimästä ennen kuin joku siihen kompastuessa halvaantuu

Ikkunasta tuijottelua

..siellä menee Bindi

Kissakaveri Bindin kanssa (tässä näkyy, miten joku tappajakissa oli raadellut Bindiä sen ollessa hoidossa mummini luona)

"Jaa oisko siellä tilaa vielä?"

Rebel ja Bindi kainalossa

Välillä Sarakin haluaa kainaloon

Tässä on ikuistettu erittäin harvinainen hetki, kun Rebel ei ole tuolilla ja Sara sohvallaan, ja on erehdytty platonisesta suhteesta kosketusasteelle

Vieraat ja omatkin perheenjäsenet Sara vastaanottaa eteisen sohvaltaan kumealla vahtihaukulla eikä yleensä hiljene, ennen kuin minä meen namien kanssa kertomaan, että ei ole hätää. Namit suussa kun on vaikea haukkua. Tosin on niihinkin joskus meinattu tukehtua. Kun Sarasta tykkää ja sitä osaa lähestyä oikein niin lopputulos on tämä

Ihan pihalla

Pihaa ei ole aidattu, eikä koirat ole ikinä mihinkään tontilta lähteneet. Tässä pieni aita, joka estää katkaisemasta jalkaa ojaan

Riippumatosta kännykällä napattu kuva, takana sauna

Sara maastoutuu

Sara ottamassa aurinkoa, salakuvausta yläkerran ikkunasta

Rebel löysi ah niin ihanan tuolin, elokuvatähti Hollywood-tyyliin

Talon takana metsässä

Saunapolulla

Saanko esitellä:

Äly

..ja Väläys

Eli Äly ja Väläys eikun Väläys ja Äly

Jääkiekon MM-kisastudio

2011-05-24T22:00:00.004+03:00

"Sellasia terveisiä vaan täältä huurulasta, että oli jotku ihmeen huutokisat tossa vähän aikaa sitten. Voi herranjestas sitä pomppimista ja huutamista, tainnu joku ruuvi jäädä löysälle meidän ihmisillä tai sitten toi äänivaloruutu, mitä toljottaessa reaktiot syntyi, sai ne jotenkin sekaisin. Yleensä kun ne kattoo sitä, niin ne on sellasessa horrosmaisessa tilassa, eikä reagoi mihinkään. No parhaamme mukaan yritettiin olla niin kuin ei oltaiskaan, valitettavasti jossain vaiheessa meni meiltäkin vähän yli. Vähän huolissamme oltiin noista kaksjalkaisista joka tapauksessa. Johonkin käytöskouluun niiden kanssa kyllä pitäisi mennä."

Kuvatodisteita hullujenhuoneelta

Ne ei huomaa mua ja palloani ollenkaan, olenko mä näkymätön??

No eihän siinä voinu muuta ku masentua ja mulkoilla huutosakkia paheksuvasti

Tossa sitä kuvamateriaalia, mikä aiheutti koko hulabaloon

Huolestuneena tässä yritetään luoda jotain rauhaa huoneeseen

Rebel: Oli ilmeisesti meneillään joku hengähdystauko, kun ihmisillä oli aikaa meillekin. Sitten valitettavasti hulluus jotenkin tarttui ja innostuttiin leikkimään meidän lempilelulla, possulla, joka ei kyllä todellakaan enää röhki Saran käsittelyn jälkeen. Kiitti vaan Sara ku rikoit MUN possun...Ja miks ne aina sanoo, et en ikinä leiki. Ehkä jos ne yrittäis vähän enemmän saada mua innostuu ni näkisivät vaa!!

No nyt on taas onneks rauha maassa ja toivotaan, et pysyyki. Luulen et pyydän kuulolaitetta ens synttärilahjaks...

-Terveisin Rebel ja Sara, ainoot melkein tervejärkiset

Löytöeläimet

2011-05-21T04:58:00.041+03:00

Pentuja odottamassa kotia Viron Tallinnan tarhalla. © Minna Kulmala

Baggage

Now that I'm home, bathed, settled, and fed,
All nicely tucked into my warm new bed.
I would like to open my baggage Lest I forget,
There is so much to carry - So much to regret.

Hmm... Yes there it is, right on the top -
Let's unpack Loneliness, Heartache and Loss,
And there by my leash hides Fear and Shame.

As I look on these things I tried so hard to leave -
I still have to unpack my baggage called Pain.
I loved them, the others, the ones who left me,
But I wasn't good enough - for they didn't want me.
Will you add to my baggage? Will you help me unpack?
Or will you just look at my things and take me right back?

Do you have the time to help me unpack?
To put away my baggage, To never re-pack?
I pray that you do - I'm so tired you see,
But I do come with baggage - Will you still want me?

-Evelyn Colbath

Rebel ja löytökissanpentu Astronautti ©Minna Kulmala

Kiinnostukseni löytöeläintoimintaan konkretisoitui vuonna 2007, kun tutustuin kämppikseni luona hoidossa olleeseen virolaiseen entiseen katukissaan nimeltä Milla-Magia. Muutuin hetkessä koiraihmisestä kissakoiraihmiseksi, ihastuen täysin tähän hurmaavaan, mahan päällä kuolaten rapsutuksista nauttivaan kissaan. Milla-Magia oli saanut kodin suomalaisia, virolaisia ja nyt myös romanialaisia kodittomia eläimiä auttavan Pelastetaan Koirat Ry-järjestön kautta. Samana vuonna aloitin kotihoitajana toimimisen. Kirjoitus koskee yhtälailla kodittomia kissoja kuin koiriakin, vaikka tekstissä olenkin keskittynyt koirien oloihin, kissat tarvitsevat aivan yhtä paljon auttajia!

Roskiksesta pelastettu kissanpentu Espanjassa 2011 ©Minna Kulmala

Löytöeläinjärjestöt
Löytökoiria välittävät järjestöt toimivat täysin lahjoitusten turvin ja se on vapaaehtoistyötä. Koirista perittävät kulukorvaukset kattavat rokotukset, EU-passin, mahdollisen steriloinnin tai kastroinnin ja maasta riippuen lentolipun hinnan. Joskus kulukorvaussumma ei edes kata todellisia kuluja, sillä kotihoidossa olevan koiran mahdolliset eläinlääkärikustannukset (vahvisterokotteet, flunssalääkkeet, kirppuhäädöt tai madotukset) lisäävät yhdistyksen kuluja ja jotkut yhdistykset myös sponsoroivat vanhojen tai erityistarpeita omaavien koirien kodinsaantia maksamalla osan kulukorvauksista.

Yhdistykset rahoittavat lahjoitusrahoilla erilaisia projekteja eläinten alkuperämaassa ja osallistuvat merkittävällä tavalla eläinsuojelun edistämiseen pitkällä tähtäimellä näyttämällä esimerkkiä eläinarvon mukaisesta elämästä sivistysvaltion tavoin ja käymällä keskusteluja paikallisten vaikuttajien kanssa. Monesti rahoitetaan uusien laadukkaampien tarhojen rakentamista, koirien sterilointeja ja kastrointeja, puhumattakaan mittavista ruoka -ja tarvikelahjoituksista, joita ilman moni tarha ei pystyisi toimimaan.
Auttaminen ei keskity ainoastaan eläimiin, vaan monesti apua lähetetään myös yksityisille tarhanpitäjille ja vapaaehtoisille työntekijöille, jotka omistavat koko elämänsä eläinten auttamiselle ja elävät mitä askeettisimmissa oloissa asettamalla eläinten ehdot omiensa edelle. Eräs järjestö mm. toimitti venäläiselle tarhanpitäjälle lahjoitusrahojen turvin asuntovaunun kodiksi tarhalla riehuneen tulipalon vuoksi, joka tuhosi entisen asunhökkelin.

Pentutehtailu
Huonon maineen eläinsuojelullisista syistä toimiville yhdistyksille antavat täysin itsekkäistä syistä toimivat koiratrokarit, jotka useimmiten kaupittelevat "isona pieniä monirotupentuja" tai myös usein pieniä rotukoiria kovaan hintaan esimerkiksi Keltaisessa Pörssissä. Koirat tulevat useimmiten pentutehtaista Baltian maista ja niitä ei useimmiten ole rokotettu asianmukaisesti. Myös Suomessa on pentutehtaita sekarotuiseille ja rotukoirille, mutta toiminnan lopettamiseen on hyvin vaikea puuttua, sillä Suomessakin eläinsuojelulaki on aika retuperällä. Mahdolliset tuomiot eläinsuojelurikkomuksista ovat suorastaan naurettavan pieniä sakkoja, eikä ketään ole vahtimassa esim. määrättyä eläintenpitkokieltoa, jolloin toiminta yleensä jatkuu entisen kaltaisena.

Pentutehtailu, koirien salakuljetus sekä yksityisten ihmisten välinpitämättömyys onkin yksi suurin syy siihen, miksi Suomessa eläinlääkäriliiton virallinen kanta rescue-eläimiin on hyvin negatiivinen. Eläinlääkärit näkevät työssään paljon koiratrokareiden parvoon kuolevia pentuja ja yksityisten ihmisten tuomia, väärennettyjen dokumenttien omaavia koiria ja yhdistävät jotenkin ihmeellisesti yksityisten tahojen ja vastuullisten järjestöjen toiminnan toisiinsa. Pentutehtaista voit lukea enemmän täältä.

Miksi ulkomailta?
Moni on kysynyt, eikö kotimassa sitten riitä apua tarvitsevia eläimiä? Miksi tuoda rajan takaa? Vastaan aina, että en näe rajoja apua tarvitsevien välillä. Meillä Suomessa ei onneksi ole löytökoiria juuri nimeksikään, ja ne mitkä löytöeläintaloille joutuvat, saavat usein helposti uuden kodin. Toisin on asia ulkomailla, missä valitettavan suuri osa tarhalle joutuneista koirista joudutaan lopettamaan ikään, luonteeseen ja kokoon katsomatta tilanpuutteen takia. Löytökissoja löytyy valitettavasti Suomestakin, ihmisten tulisi olla vastuuntuntoisempia ja ehdottomasti leikkauttaa vapaasti ulkoilevat kissat.

Lyhyt katsaus Viron koirakulttuuriin
Naapurimaassamme Virossa koirakulttuuri on yleisesti ottaen hyvin erilainen kuin meillä Suomessa. Koiria pidetään ympäri vuorokauden pihalla, yleensä ketjun päässä oman onnensa nojassa. Niiden virka on vahtia, jos ne eivät sitä tee, ne heitetään kadulle tai viedään tarhalle tekosyiden saattelemana. Tarhat ovatkin pullollaan virkaansa kelvottomia, (lue: liian kilttejä) lähinnä palveluskoirasukuisia koiria. Katukoiria Virossa ei varsinaisesti juuri ole, mutta koska koirien annetaan ulkoilla vapaasti ilman valvontaa, lisääntyvät ne holtittomasti keskenään ja tarhat täyttyvät kodittomista koirista, jotka korjataan talteen kaduilta kuljeksimasta.

Tässä karsea esimerkki siitä, miten koiria voi ilman rangaistusta kohdella Virossa. Vuonna 2011 naisopettaja, lähti perheensä kanssa lomalle ja jätti vastasynnyttäneen saksanpaimenkoiran pentujen kanssa vailla vettä ja huolenpitoa takapihalle. Kun koirat jo seuraavana päivänä vihjeen perusteella haettiin turvaan, painoi narttu vain 19kg, sillä oli märkäkohtu, se ei pystynyt kävelemään ja toukat söivät sen ihoa. Toinen pennuista oli kuollut, ja toinen kuoli hiukan myöhemmin. Muutama päivä sitten käydyssä oikeuskäsittelyssä nainen sai vapauttavan tuomion, ja mikä kamalinta, saa koiransa takaisin!

Huom. Kirjoitus on työn alla lisään myöhemmin infoa muidenkin maiden koiratarhoista, ja eläinsuojelun tilasta. Minulla on henk.koht. kokemusta lähinnä näistä virolaisista, mutta se ei tarkoita, että muualla ei olisi yhtä paljon jollei jopa enemmän avuntarvitsijoita! Suoraan sanottuna Virossa koirien kohtelu on vuosien saatossa suomalaisten eläinsuojelujärjestöjen luotsaamana paljon sivistyneemmällä tasolla kuin esim Romaniassa, Espanjassa tai Venäjällä. EU-maissakin koiria myrkytetään ja joukkotapetaan surutta mitä karmeimmilla tavoilla.

Löytökoira vai kasvattajalta ostettu koira?

Rescue-koiraa harkitsevan tulee olla valmis panostamaan koiran oikeanlaiseen, positiiviseen koulutukseen ja ymmärtää koiran lähtökohdat, jotka useimmiten ovat hyvin erilaiset kuin kasvattajalta ostetun, sosiaalistetun pennun kohdalla.

Useimmiten rescuet eivät vaadi isompia ponnisteluja kuin kasvattajaltakaan ostettu koira, mikä ei tietenkään tarkoita sitä, että koiran kanssa ei pitäisi tehdä töitä. Päinvastoin, jokainen koira, oli se sitten rescue tai kasvattajalta ostettu, tarvitsee luotettavan ja määrätietoisen ihmisen, joka ymmärtää koiran tarpeet ja on valmis näkemään vaivaa ja perehdyttämään itseään.

Yleensä koiraongelmat johtuvat meistä ihmisistä, ei koirista. Koirat aistivat ihmisten energioista todella paljon ja koiransa reaktioita pelkäävän tai aristelevan ihmisen käsissä aran ja pelkäävän koiran käytös vain pahenee. Rescue-koiran omistajalla tulisikin olla hyvä itsetunto, varmuutta pärjätä koiran kanssa ja mikä tärkeintä olla valmis kouluttamaan itseään koiran kouluttamiseen. Oikea, positiivinen asenne ratkaisee.
Ehkä tärkeämpää kuin se, onko aikaisempaa koirakokemusta on, että on avoimesti valmis oppimaan koirista. Joskus rescuekoira ei ole järkevin valinta, vaan oman elämäntilanteen mukaan tulee osata arvioida, riittääkö aika ja osaaminen rescuekoiralle. Mutta henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että puolella koiranomistajista ei edes pitäisi olla koiraa, vaan pehmolelu, sen verran utopistisia käsityksiä ihmisillä valitettavasti on koirista. Ei ollenkaan ymmärretä niiden luonnollisia tarpeita ja puetaan päälle takkia ja tossua ja kierretään korttelin ympäri ja ihmetellään kun Tessu tuhoaa paikkoja ja vetää hihnassa eikä tottele mitään vaikka kuinka revin hihnasta ja karjun ja ja ja.

Liian suuri ongelma nykyaikana on täysi ymmärryksen puute ihmisten ja koirien välillä. Aivan liian usein pelkäävä koira leimataan vihaiseksi, muriseva koira pomottelevaksi jne ja koiria rankaistaan niille täysin luonnollisesta käyttäytymisestä. Suurin osa ihmisistä ei osaa edes lähestyä koiria oikein, yritetään silittää suoraan päälaelta, tuijotetaan koiraa tai leperrellään hermostuttavasti.
Rescue koiraa harkitsevan onkin siis syytä osata keskustella koiran kanssa, lukea sen signaaleja ja ennakoida. Näillä pääsee jo todella pitkälle. Suosittelen lukemaan Tuire Kaimion kirjallisuutta, ne kuuluisi mielestäni saada koulujen oppimateriaaliin. Parhaita tuloksia koulutuksessa saadaan palkitsemalla hyvä käytös ja olemalla huomioimatta negatiivinen käytös.

Joskus kohdalle sattuu sellainen kultakimpale, jonka rinnalla naapurin kultainennoutaja Tepsu vaikuttaa koirien pöpilästä karanneelta mielipuolelta. Mutta yritän aina kertoa myös niistä mahdollisista haasteista, jotta rescue-koira pääsee kotiin, jossa sitä ymmärretään kaikkine mahdollisine menneisyyden haamuineen, ja ollaan valmiita hyväksymään koira kaikkine kantamuksineen.

Tarhaelämää

Pentuja tulee tarhoille tasaiseen tahtiin. Useimmiten ne löytyvät jostain tienpientareelta hylättyinä, tai ne tuodaan pahvilaatikossa tarhan portille. Joskus myös tarhalle joutunut koira on viimeisillään tiineenä ja saa pennut tarhalla. Pennut ovatkin melkein ainoita, jotka saavat koteja Virosta, vakuuttavien vahtikoirien ohella. Viroon apunsa suuntaavat yhdistykset sponsoroivat keräystuloillaan etenkin alkuperämaastaan kodin saavien koirien sterilointeja ennen uusiin koteihin luovuttamista, jotta niiden jälkeläisiä ei kohtaisi sama kohtalo ja maailmaan ei syntyisi enää yhtään lisää kodittomia avuntarvitsijoita.

Hyvin tavallinen näky tarhalla ovat nämä vanhat, mitä kilteimmät, koko ikänsä jollakin tehdasalueella vahtikoiran virkansa kunniallisesti toimittaneet koirasielut. Julmasti ne hylätään, kun ne tulevat vanhoiksi ja raihnaisiksi. Monesti tarhalla ne lopulta joudutaan lopettamaan, koska kukaan ei halua vanhoja koiria. Ne eivät koskaan koe, mitä elämä olisi muualla kuin kylmällä betonilla ketju kaulassa maaten. Vanhojen koirien avustusprojektiin pääset tutustumaan täällä

Sympaattisen Rokin ilo tarhalla olivat pallot, joita se aina kantoi suussaan. Rokki odotti omaa kotia tarhalla yli kaksi vuotta, kunnes se matkusti rakastavaan kotiin Suomeen, mutta nukkui pois vanhuuden vaivojen väsyttämänä. Kuvia Rokista rakastettuna perheenjäsenenä täällä (valitettavasti ensimmäiset kuvat Rokin viimeiseltä päivältä, kun se oli jo kuihtunut pois)

Sekalaista sakkia tarhalta

Kotihoito

Kotihoitoon tulee enimmäkseen koiria, jotka ovat odottaneet tarhoilla kotia jo pitkän aikaa ja niiden täytyy tehdä tilaa uusille tarhan asukeille ja päästä kotioloihin harjoittelemaan normaalia koiran elämää. Arkojen koirien ja pentujen on myös hyvä päästä nopeasti pois stressaavista tarhaoloista.

Kotihoitoeläimet asuvat luonani, kunnes yhdistys löytää niille kodin. Kotiehdokkaat ottavat yhteyttä yhdistykseen ja tulevat tapaamaan koiraa minun kotiini. Yhdessä yhdistyksen jäsenen kanssa sitten keskustelemme kulloisestakin tapauksesta erikseen, ja koira lähtee vasta sitten, kun sopivin kotiehdokas löytyy. Koirat eivät todellakaan pääse ihan kenen tahansa luokse, joka kotia sattuu tarjoamaan ja joka haluaa "pelastaa" koiran. Meidän tulee olla vakuuttuneita siitä, että koti on pysyvä, eikä koira joutuisi etsimään uutta kotia mahdollisten ongelmien vuoksi, joihin ei olla valmiita panostamaan.

Kustannan eläinten ruokakustannukset itse, mutta yhdistys korvaa mahdolliset eläinlääkärikulut kuittia vastaan. Kyseessä on siis vapaaehtoistoiminta. Luonani on ollut pääasiassa eläimiä Virosta, mutta myös yksi Romaniasta. Vuosien saatossa luonani on ollut hoidossa 14 koiraa (ja tuplasti kissoja). Jokainen koira on hämmästyttänyt ja kummastuttanut luottamuksen ja rakkauden määrällä, mitä ne osoittavat kaiken kokemansa jälkeen. Suurin osa on elänyt vailla kunnon huolenpitoa, unohdettuna takapihalle ketjun päähän, pentuja pyöräytellen ja vailla sosiaalisia kontakteja. Kuitenkin on ollut todella ihmeellistä huomata, miten vaivatta koirat ovat sopeutuneet täysin uuteen ympäristöön ja normaaliin koiranelämään. Suurin osa koirista ei osaa leikkiä leluilla tullessaan, ne eivät ole koskaan nähneet leluja, kukaan ei ole koskaan leikkinyt niiden kanssa. Ne täytyy opettaa leikkimään.

Luonani olleet koirat ovat pentuja lukuunottamatta olleet heti alusta lähtien sisäsiistejä. Kaikki ovat myös ulkoilleet vapaina, eikä niillä ole ollut aikomustakaan lähteä karkuteille, tai edes pois näkyvistä. Ne ovat tulleet loistavasti toimeen oman koirani kanssa, niinkuin myös kissojen (tämä toki testataan tarhalla, ennen kissalliseen talouteen matkustamista). Yksikään ei ole ollut puolustuskannalla ruuan tai luiden kanssa, mikä olisi täysin luonnollista käytöstä mille vain koiralle, etenkin jos on nähnyt aikaisemmin nälkää. Ne ovat olleet todella hellyydenkipeitä ja rakastavia. Tietenkin tällä ominaisuudella on myös toinen puoli, rescue-koirat voivat omaan ihmiseensä/perheeseensä kiinnyttyä osoittaa vahvaa suojeluviettiä, yksi syy, minkä takia rescueita ei aina suositellakaan ihan ensimmäisiksi koiriksi.

Vain kaksi luonani ollutta koiraa olivat eroahdistuneita, muut osasivat olla yksin moitteetta, siihenhän ne olivat tottuneet. Kaikki kulkivat vetämättä hihnassa, kouluttamatta. Remmirähjäys on ehkä suosituin virolaisten koirien ongelmista. Mikä yleensä johtuu siitä, että ne eivät ole pentuina saaneet sosiaalistua, eli kohdata muita koiria. Remmirähjäys on täysin hallittavissa oikeanlaisen ja määrätietoisen koulutuksen kanssa, mutta vaatii pitkäpinnaisuutta ja oikeanlaista asennetta.

Seuraavaksi kooste luonani asuneista kotihoidokeista. Klikkaamalla kulloisenkin koiran nimeä pääset sen omille yhdistyksen sivuille lukemaan tarinoita ja katsomaan lisää kuvia tarha-ajoilta ja uudesta kodista.

ORANA n. 4kk

Ensimmäinen kotihoidokkini oli sisarensa kanssa tarhalle joutunut Orana. Hain Oranan huhtikuussa 2007 Helsingin satamasta, jonne yhdistyksen jäsenet tarhareissun yhteydessä sen toivat. Oma koirani Rebel hyväksyi tulokkaan rauhallisesti ja onkin aina vastaanottanut hoitokoirat iloisesti ja toiminut hyvänä esimerkkinä ja opettajana vasta kotielämää harjoitteleville koirakavereilleen. Oranaa kävi luonani katsomassa parikin kotiehdokasta ja pääsi ihanan lapsiperheen koiraksi Turkuun, ja veneilee nykyään Merimaskun saaristomaisemissa :)

Orana tarhalla

Ja kotihoidossa

Video Rebelistä ja Oranasta

Kuvia kodista

SAGA n. 3kk

Seuraava kotihoidokki oli myöskin pentu samaiselta Tallinnan tarhalta, Loomade Hoiupaikasta, kuin Oranakin. Tämän pennun hain itse tarhalta, kun olin Tallinnassa taidenäyttelyäni pystyttämässä. Saga pääsikin sitten heti edustustehtäviin taidenäyttelyn avajaisiin! Ei ehkä kaikista stressittömin vaihtoehto, voisi ajatella, mutta Saga (jonka itse nimesin Neferneferneferiksi Egyptin prinsessan mukaan) nukkui rauhallisesti omassa tai erään siihen ihastuneen näyttelyvieraan, vanhan rouvashenkilön, sylissä :)

Tässä minä ja kaunis Saga edustamassa valokuvateosteni edessä

Kotona Rebel taas otti tulokkaan iloisena vastaan ja tarjosi lämpöä ja leikkiä Saga-pennulle

Saga ja tuolloin samanikäinen Bindi leikkivät paljon yhdessä. Sitä oli uskomaton seurata, kun en ollut ennen nähnyt koiran ja kissan painivan yhdessä!

Saga pääsi riekkumaan Rebelin oppipojan, Kairin, kanssa. Olivat arviolta samanikäisiä palleroita, niin oli kyllä hauska seurata niiden touhuja :)

Saga pääsi aivan loistavaan kotiin Mikkelin Korpikoskeen Ida-koiran ja usean kissan kaveriksi. Ida on tätä nykyä oikein agilitymestari ja varmasti on ollut myös haasteita tämän mitä luultavimmin belgianpaimenkoira malinoisia sisältävän luonteikkaan tytön koulutuksessa.

Kuvia Sagan kodista

ARIELLA nyk. Sara n. 5kk

Elettiin alkuvuotta 2008 ja hain Tallinnan tarhalta Rekku Rescuen kautta kotihoitoon Ariellan, josta tulikin sitten perheeni koira isäni ihastuttua tyttöön täysiin. Uudeksi nimeksi tälle särmikkäälle typylle tuli Sara.

Alkuaikoina Sara meni aina selälleen, kun ihminen käveli sitä kohti. Edelleenkin se välillä lukkiintuu, kun siltä pyytää jotain. Sara on oikein hyvä opettaja koirapsykologiassa, ja sen avulla olenkin oppinut paljon uutta arvokasta koirista ja niiden käyttäytymisestä. Sara on ennakkoluuloinen vieraita kohtaan, ja vaatiikin siksi ennakoivaa ja luotettavaa omistajuutta positiivisen koulutuksen saattelemana. Sara on todella aarre, vaikka menneisyyden kummitukset ovatkin mukana loppuelämän. Sara esimerkiksi säpsähtää aina, kun siihen koskee hellästi, jos se ei ensin näe kättä..

Sara tarhalla

Ja kotihoidossa

Taistelua Rebelin pehmolelusta

Jugurttirasian kimpussa (ihan luvan kanssa)

Ja kuvia kodista
Sara omalla sohvallaan, turvapaikka, jossa viettää suurimman osan ajastaan sisällä ollessaan. Haluaa myös nukkua siellä yöt, omassa rauhassa.

Sara isäntänsä kanssa

Ja loppu onkin sitten historiaa, Sara on varmaankin universumin toiseksi kuvatuin koira heti Rebelin jälkeen, joten lisää kuvia voipi käydä katsomassa galleriassa. Saralla on myös oma pieni nettisivu täällä.

NOORA n. 2v

Noora tuli luokseni Pelastetaan Koirat Ry:n kautta Pärnun tarhalta. Nooralta puuttui ilmeisesti onnettomuuden seurauksena toinen silmä. Se ei kuitenkaan haitannut menoa millään lailla, mutta tulevassa kodissa tehtiin korjausleikkaus mahdollisten tulehdusten ja muiden vaivojen takia. Noora oli muiden koirien suhteen hieman ärhäkkä, mutta tutustuttuaan tuli hyvin juttuun. Rebelin kanssa olivat heti kuin paita ja peppu ja Noora on ylivoimaisesti ollut Rebelin suosikkityttö kaikista hoitokoirista. Leikkivät, painivat ja nyhjäsivät keskenään koko ajan ja söivät luita naamat yhdessä. Noora sai kodin jackrusselin, kiinanharjakoiran ja kissan kaverina Tampereelta.

Tässä keskustellaan sivistyneesti, kumman vuoro syödä luuta

Parvekevahdit turvassa imurilta

"Päästäiskö me jo sisään täältä hei?!"

Nooran pikku onnettomuus ;)

Kuvia Nooran kodista
Tässä koirakaveri Jasun, myöskin silmäpuoli, kanssa :)

Noora luonnollisesti kuskin paikalla :)

STEFFANY eli STEFI n. 6kk

Steffany tuli luokseni hassun sattuman kautta. Olin käymässä Tallinnan tarhalla muuten vaan ulkoiluttamassa ja valokuvaamassa koiria., kunnes Pelastetaan Koirat Ry:n yhdistyksen puheenjohtaja kysyi minulta, voisinko ottaa Stefin hoitoon, se oli juuri tuotu kodistaan takaisin tarhalle, josta se oli vain pari kuukautta aiemmin saanut virolaisen kodin. Ja koska Stefillä oli rokotukset ja madotukset kunnossa, oli se valmis matkaamaan Suomeen, ja täten suostuin ottamaan suloisen pennun siltä istumalta luokseni.

Stefi tarhalla entisen omistajansa kanssa, joka juuri toi tytön takaisin tarhalle :(

Laivassa matkalla Suomeen

Suomessa

Rebelin kanssa ohjelmassa pentujumppa

Saran kanssa riekkumista

Hoitokissa Kosmonautin kanssa

Stefi sai nopeasti uuden kodin lapsiperheestä Helsingistä. Siellä taisteltiin pitkään ilmeisesti stressiperäisestä sisäsiisteysongelmasta, josta onneksi omistajien kärsivällisyyden avulla päästiin eroon ja nyt Stefi elää täysin normaalia koiran elämää kissakaverinsa ja pikkulasten kanssa :) Ehkä sisälle pissaaminen oli oikea syy, miksi ensimmäinen omistaja sen toi takaisin tarhalle.

Kuvia kodista

DAISI n. 2v

Daisi tuli luokseni Rekku Rescun kautta Haapsalun tarhalta. Daisin tarina on yksi niistä surullisista, mutta ikävä kyllä hyvin tavallista naapurimaassamme Virossa.

Kopioitu Daisin sivuilta:
"Daisi on elänyt koko elämänsä ajan ulkona lyhyessä ketjussa paikallisessa kodissa. Daisia on kohdeltu kaltoin ja lyöty, mutta kaikesta huolimatta se haluaa yhä luottaa ihmiseen. Tuntuu niin perin kummalliselta, että tällaisen historian omaava koiruus rakastaa yhä ihmisten seuraa ja on ystävällinen vieraitakin ihmisiä kohtaan. Daisi saa kuljeskella tarha-alueella usein vapaana, sillä se ei halua lähteä tämänhetkisestä kodistaan kauaksi."

Kuvia Daisista entisessä kodissaan

Hain Daisin satamasta, jonne yhdistyksen edustajat sen toivat. Muistan aina, miten istuin auton takapenkillä Daisin kanssa, se huokaisi syvään ja panoi pään syliini. Se oli vihdoin päässyt lämpimään ja turvalliseen paikkaan. Uskomatonta, miten näinkin kaltoikohdeltu koira luotti minuun heti täysin.

Daisi hoitokissa Augustiinan pesettävänä

Daisi sai kodin Nurmijärveltä Hukka-koiran kaverina, Hukka on myös tullut Virosta Pelastetaan Koirat Ry:n kautta. Koirat olivat ensitapaamisesta lähtien parhaat ystävykset ja painivat hurjasti keskenään. Ei varmaankaan ole vauhdista ja tapahtumista puutetta heidän omistajillaan! :)

Kuvia uudesta kodista

TARA n. 1v
Tammikuussa 2009 Tallinnan tarhalla vierailuni päätteeksi lähti Tara mukaani kotihoitoon.
Se oli odottanut kotia tarhalla jo pitkän aikaa, ja on todella ihme, että Taran kaltaista aarretta ei kukaan ollut halunnut itselleen.

Tarhan työntekijöiden kuvia Tarasta tarhan leikki/ulkoiluaitauksessa

Ja Tara laivan hytissä matkalla Suomeen

Laiha tyttö :(

Tara syö omenaa

Tara oli kotihoidossa vain kaksi päivää, kun siihen aikaisemmin tarhareissullansa tutustunut ja sydämensä menettänyt omistaja haki sen omaan kotiin. Ja kun heikko kohtani on harmaat käyttölinjaiset sakemannit, jota Tara kovasti muistuttaa, niin onneksi ei ollut luonani pidempään, koska muuten en olisi pystynyt siitä luopumaan, oli niin valloittava typy.. Tara sai siis kodin lapsiperheestä Jokelasta Bablo-rescuekoiran kaverina. Sielläkin on satunnaisesti kotihoitolaisia lauman jatkeena ja kuten kuvista näkyy, on Tara mitä mahtavin perheenjäsen.

Kuvia Taran kodista

TIINUSKA n. 2v

Tiinuska saapuikin sitten heti Taran jälkeen Rebeliä ilahduttamaan. Tässä oli taas sellainen parivaljakko, joiden kemiat kohtasi ja leikkipainia ja jahtausta oli ilo seurata. Kuulumisia Tiinuskasta, jonka uusi koti nimesi Riituksi, voi lukea täältä. Tiinuska oli todella sydämellinen ja kiltti, kaikkien kanssa toimeentuleva neiti.

Tiinuska Pärnun tarhalla

Ja Suomessa

Tiinuska tervehtimässä tuntematonta vastaantulijaa

Video Rebelin ja Tiinuskan leikistä Tuusulanjärvellä

Tiinuska, nykyään Riitu, sai ihanan kodin eläkeläispariskunnan luota Veikkolasta. Ensimmäisenä iltana kömpi isännän kainaloon sohvalle eikä tainnut olla moksiskaan maisemanmuutoksesta. Riitu pääsee mökkeilemään Kemiön merimaisemiin ja vaelluksille Lappiin.

Kuvia ja kuulumisia kodista
"Riitu on hyvin sosiaalinen. Hän on kiinnostunut kaikista ihmisistä ja eläimistä, tietysti lajitovereistaan kaikkein eniten koko ja näköön katsomatta. Kun hän näkee lenkillä koiran tulevan taluttajansa kanssa, hän jumii tienvarteen odottamaan, eikä varmasti liiku ennenkuin on saanut tervehtiä molempia. Veikkolassa on paljon koiria ja koirakavereita tulee vastaan usein. Moni on luullut, että Riitu on vielä pentu, kun se on aina valmis leikkimään kaikkien kanssa. Riitu valloittaa helposti jokaisen sydämen, kun hän painautuu jalkoja vasten ja katsoo ruskeilla silmillään rapsutuksia kerjäten. Vieraat, jotka eivät Riitua tunne entuudestaan, pitävät häntä aika pelottavan näköisenä. Olemme sanoneetkin, että Riitu on Lammas-Susikoira - lauhkea lammas suden vaatteissa :) "

MUTSI 4-5v

Mutsi saapui hoitooni Rekkujen kautta huhtikuussa 2009. Sen tarina on taas tyypillinen viron koirakulttuurin esimerkki.

"Mutsi on tehdasalueen "epävirallinen vahtikoira", josta kukaan ei oikein tiedä, kenelle se kuuluu. Siksi Mutsi on vain elellyt alueella ja tehnyt pentuja säännöllisin väliajoin, ja nyt alueen suomalainen yrittäjä on alkanut huolehtia Mutsista ja sen pennuista. Hän pyysi yhdistyksen apua Mutsille sekä pennuille, ja etsimme nyt niille koteja ja yhteistyössä paikallisten kanssa huolehdimme Mutsille sekä sen aikamiespoika Höpölle rokotuksen sekä leikkauksen."

Mutsi saapui luokseni ja sillä oli paha haava anturassa, se oli juuri lähtöpäivänä repinyt sen ilmeisesti tarhan kettinkiin. Huolimatta varmasti kipeästä haavasta, Mutsi antoi minun, sille täysin tuntemattoman ihmisen, pestä, puhdistaa ja paketoida tassun. Taas olin saanut luokseni yhden koiramaailman aarteista.

Mutsi Virumaan tarhalla Virossa

Mutsin pennut, Mutsi oli tiineenä, kun se haettiin tarhalle

Mutsin tassuhaava

Ensimmäisenä iltana oli Mutsi hyvin väsynyt pitkästä matkasta ja stressaavasta elämästä tarhalla

Aluksi Mutsi kyttäsi ja jahtasi Bindiä, mutta lyhyen siedätyksen jälkeen tuli Mutsistakin kissojen kaveri

Hellyydenkiipeä Mutsi

Tässä syödään raakoja naudanluita täydessä sovussa, Mutsilla jooga-asento

Mutsi tykkäsi kaikista ihmisistä

Vapaus koitti!

Vesihirmu

Mutsi metsästää käpyjä Päijänteen kansallispuistossa

Mutsi pelaa korttia

Mutsi oli kotihoidossa noin kolme kuukautta, pisimpään kaikista. Parikin kotiehdokasta oli, mutta sopivaa kotia ei vain tuntunut löytyvän. Lopulta Mutsi pääsi ihanaan perheeseen Helsinkiin, omakotitaloon.
Mutsi on hoidokeistani ehkä eniten mieleen jäänyt. Se tarjosi sopivasti haastetta remmirähjäyksen takia ja antoi niin paljon mitä herttaisimmalla ja uskollisimmalla luonteellaan. Koira, jonka sydän on puhdasta kultaa.

Kuulumisia ja kuvia Mutsin, eli Nellan kodista
"Viikon aikana tämä ihanuus valloitti meidän kaikkien sydämet. Alussa oli toki hieman koti-ikävää, ruoka ei meinannut maistua ja kaikki uusi tuntui vähän pelottavalta, mutta hyvin nopeasti Nella alkoi kotiutua. Siitä ei keksi mitään pahaa sanottavaa, niin upea otus se on.

Nellasta on paljon iloa; iltaisin se laittaa meidät nukkumaan, vahtii niin kauan vieressä, että viimeinenkin valo on sammutettu. Sitten se kömmii ikiomaan petiinsä näkemään unta kaikista herkuista. Aina kun joku tulee kotiin, oven takana on odottamassa iloinen ja pirteä katse joka piristää pitkiä ja tylsiä päiviä koulussa tai töissä. Tosiaankaan, emme koskaan tule katumapäälle, että Nella muutti perheeseemme. Tänne se kuuluu ja täällä se saa elää lopun elämäänsä onnellisena vailla huolia ja murheita.
Koirakoulu tuli käytyä, ja me ihmiset opittiin miten koiraa koulutetaan. Mutta remmiräyhästä emme ole päässyt eroon. Toki on hyviäkin päiviä ilman mitään tunteen purkauksia, ja huonoja päiviä että KAIKKI koirat pitää rähistä. Mutta kaikesta huolimatta Nella on meille ISOSTI rakas!"

DAANA n. 3v

Daana saapui kotihoitoon Rekkujen kautta. Se oli samasta kodista aikaisemmin luonani hoidossa olleen Tiinuskan kanssa, ja ne olivat joutuneet tarhalle niiden omistajan sairastuttua vakavasti. Daana oli luonteeltaan todella kiltti ja hellyttävä sydämensulattaja, joka reipastui älyttömän nopeasti päästyään pois tarhaoloista.

Daana Pärnun tarhalla

Ja Suomessa, Rebel oli ihan sulaa vahaa tämän neidon edessä

Daana sai kodin Jokelasta lapsiperheestä, seurana kaksi espanjalaista löytökoiraa ja kolme kissaa. Lähdön hetkellä Daana työnsi päätänsä jalkojeni väliin ja änki syliin, niin nopeasti nämä löytökoirat leimaantuvat omaan ihmiseen.. Mutta hyvin kotiutui ja kodissa on sujunut alusta alkaen mitä parhaiten. Omakotitalo, aivan ihana perhe ja mökki Päijänteen rannalla. Ei voisi paljon parempaa toivoa!

Kuvia Daanan kodista

ADA n.2v

Romanialainen Ada tuli luokseni Kodittomien Koirien Ystävät Ry:n kautta. Ada oli kokenut kovia kotimaassaan, jossa eläinsuojelu on todella, todella retuperällä ja eläimiä kohdellaan mitä kuvottavimmilla tavoilla. Ada oli yksi näistä sairaan kohtelun uhreista. Seuraavassa ote Adan sivuilta:

..."Joku oli kaatanut Adan päälle lämmintä tervaa ja sen lisäksi vielä jonkinlaista muovia. Kysymyksessä on luultavasti poikien tekemä ”kepponen”, tällaiset kun ovat Romaniassa todella tavallisia, ja tulos on tietysti usein kohtalokas."

Hain Adan Helsinki-Vantaan lentokentältä ja olin varautunut arkaan ja pelokkaaseen, ihmisiin luottamuksen menettäneen pieneen koiraa. Yllätyinkin suuresti, kun Adasta paljastui mitä reippain, iloisin ja luottavaisin koira. Jälleen kerran sain koskettavan muistutuksen siitä, miten anteeksiantava ja pysyvä koiran luottamus ja uskollisuus ihmistä kohtaan voi olla, vaikka sille ei enää olisi mitään syytä entisten kokemusten takia. Ada hyppäsi heti tyytyväisenä kotisohvalle luuta nakertamaan.

Adan uskalsin päästää poikkeuksellisen aikaisin vapaaksi, koska se käveli koko ajan fleksissä kantapäilläni ja siitä näki, että se ei olisi yksinkertaisesti uskaltanut tai halunnut lähteä mihinkään. Ada leimaantui minuun harvinaisen nopeasti, varmasti toinen koira edesauttoi asiaa. Metsässä kun koitti todellinen vapaus, niin ei ressukka ensin uskaltanut mennä kantapäiltäni mihinkään, pikku hiljaa uskalsi ottaa ilospurtteja ja koira muuttui silmissä pelokkaasta hihnailijasta onnelliseksi koiraksi. Ada ulkoilikin sitten vasta viikon jälkeen melkein poikkeuksetta joka lenkillä syrjäisemmissä paikoissa vapaana. Kiinni ollessaan panikoi selkeästi enemmän kuin vapaana, eikä olisi kyllä lähtenyt kauemmaksi kuin hypännyt syliin turvaan. Sen takia yllätys olikin suuri, kun lopulta Ada joutui vaihtamaan kotia karkailun vuoksi...?

Vain kaksi viikkoa kotihoidossa ollut Ada sai kodin Nurmijärveltä. Ada pääsi ensimmäisenä päivänä karkuun kodistaan, vaikka kuinka olimme yhdistysten jäsenten kanssa varoitelleet ja muistutelleet karkaamisen riskistä ja olemaan extra-varovaisia alkuun. Lähdin Rebelin ja Adalle tutun hajuisen viltin kanssa etsintöihin mukaan. Jätimme Adalle turvalliseen paikkaan, läheiseen latoon tutun hajuisen viltin ja ruokaa. Kävin Rebelin kanssa kiertelemässä lähimaastoa, missä Adasta oli viimeinen näköhavainto. En nähnyt tai kuullut mitään, mutta yhdessä kohtaa Rebel selvästi haistoi jotain ja lähti pellolle juoksemaan. Se ei kuitenkaan tuonut Adaa mukanaan, vaikka haistoikin sen jäljet. Jotenkin Rebel tajusi, että Ada piti löytää. Ehkä se aisti hädän äänestäni ja eleistäni, vaikka yritinkin olla mahdollisimman rauhallisesti, etten säikyttäisi mahdollisesti kuulolla olevaa Adaa yhtään enempää.

Muutaman tunnin jälkeen olin jo yhdistyksen jäsenen kanssa lähdössä kotiin etsinnöistä, toivossa, että Ada menisi latoon turvaan tuttujen hajujen pariin. Seuraavaksi olisi tarvinnut hakea loukku, minkä avulla sitten viimeistään olisi saatu Ada turvaan ison autotien lähettyviltä.

Kävin kuitenkin vielä kerran yhdistyksen jäsenen kanssa siellä, missä Rebel oli haistanut Adan.
Huutelin Adaa iloisesti ja pian pimeydestä näkyy tuttu kuono. Ada seisoi kymmenen metrin päässä jähmettyneenä, menin polvilleni maahan ja kutsuin Adaa uudestaan, silloin se juoksi riemuissaan syliini ja pussasi märäksi. Kiipesi syliini ja käpertyi siihen turvaan. Pieni ilon itkuhan siinä pääsi ja vieläkin liikutun siitä muistosta.
Asiantuntijatkaan eivät uskoneet tämän entisen katukoiran antavan kiinni kenellekään ja odotettavissa oli vaikea koiran metsästys. Mutta kaikki olimme todella yllättyneitä, kun Ada tunnisti tutun ja turvallisen äänen, ja miten ihmeellisen syvän yhteyden se oli minuun ja Rebeliin muodostanut vain kahden viikon aikana.

Veimme Adan takaisin kotiinsa. Tyttö oli aivan kuran peitossa, kun oli juoksennellut pelloilla. Pesin Adan ja olin hetken aikaa sen seurana. Tuntui todella pahalta jättää se taakseni, kun näki, miten kiintynyt se oli minuun. Tuntui kuin olisin pettänyt sen luottamuksen.

Valitettavasti Ada joutui etsimään uutta kotia noin vuoden jälkeen, koska itsetunnon kasvaessa alkoi Ada karkailla pihalta jäädessään sinne yksin pidemmäksi aikaa. Perhe ei jostain syystä halunnut rakentaa esim aitausta pihalle, vaikka heiltä oli jo useita muita lemmikkejä kuollut jäätyään läheisen ison autotien uhriksi. Monia kysymyksiä minulla olisi, että miksi se Ada sitten piti jättää yksin pihalle? jne jne...mutta Ada sai uuden arvoisensa kodin, ja nyt odottelen kuulumisia Adan tämän hetkisestä olinpaikasta.

Kuvia Adan kodista

ROSE n. 4kk

Rose tuli kotihoitoon Pelastetaan Koirat Ry:n kautta Tallinnan tarhalta joulukuussa 2009. Rose sulatti heti kaikkien sydämet, niin ihmisten kuin koirienkin, jopa Saran, jolle en sen aikuistuttua ole hoitokoiria esitellyt. Jos toiset koirat kiusaa Rosea niin Rebel asettuu suojelevasti tyttösen eteen ja jos ei se auta niin häätää muut koirat rähisten pois. Normaalinäky oli Rose Rebelin päällä tai mahdollisimman liki nukkumassa, vaikka Rebel ei normaalisti niin läheisista väleistä välittäisi, niin Roselta sekin oli sallittua.

Sulassa sovussa ruokailua Malysh-hoitokissan kanssa, joka pitää huolen, että Rosen kuppi tyhjenee :)

Bindin kanssa nokosilla

Rebelin suojatti

Rose pusuttelee kaveriani

Saran kirputuskoulussa

Joulunviettoa Pornaisissa Saran kanssa

Video Rebelistä ja Rosesta laiskan leikin tiimoilla

Rose sai kodin Helsingistä kissojen kaverina ja siellä on sujunut hyvin. Pientä riiviömäisyyttä esiintyi alkuun eroahdistuksen merkeissä, mutta aikuistuttuaan on keskittynyt ilostuttamaan ihmisiä iloisella, leikkisällä ja lupsakalla luonteellaan.

Rose kodissaan

BLIKA 1-2v

Muistan kuinka tapasin Blikan Tallinnan tarhalla käydessäni siellä ulkoiluttamassa ja valokuvaamassa koiria tammikuussa 2010. Blika haukkui häkissään ja veti kuin höyryveturi päästessään ulos hihnassa. En meinannut pysyä pystyssä ja menin melkein kuin rätti Blikan perässä. Huokaisinkin helpotuksesta, kun sain tytön takaisin häkkiinsä ulkoilun päätteeksi ja ajattelin että siinäpä haastetta jollekin.
Suomessa ollessani parin viikon päästä sain soiton yhdistykseltä, tarhalla oli täyttä ja siten lopetusuhkat päällä, tarhaoloista stressaavalle Blikalle etsittiin hoitopaikkaa. Lupasin ottaa Blikan luokseni, mietin kyllä hetken, että mihinköhän sitä on nyt lupautunut. Blika ei antanut itsestään mitään parhainta ensivaikutelmaa.

Yllätys olikin suuri, kun hain satamasta Blikan ja vastassa oli mitä rauhallisin kaunokainen. Blika käveli alusta lähtien hihnassa kauniisti vetämättä kuin vanha tekijä ja käyttäytyi muutenkin kuin mallioppilas. Tässä taas näki sen, miten suuri vaikutus stressaavilla tarha-oloilla on koiriin. Blika ei joutunut kauan etsimään kotia ja se sai kodin Helsingista uroskoiran kaverina. Blika on yksi sarjassamme kultakimpaleita, joille menetin sydämeni täysin.

Kotihoidossa

Kuvia ja kuulumisia Blikan kodista
"Blikan lempipuuhia on painiminen ja riehuminen kavereiden kanssa. Blika tykkää leikkiä palloilla ja noutaa keppiä, hautautua lumihankeen ja uida!!! Vettä nähdessään Blika painuu suoraan veten ja ui itsekseen pitkiäkin matkoja. Koirien kanssa voi myös pyöräillä, juoksevat nätisti vierellä. Blika on erittäin lujahermoinen ja itsevarma koira, joka pitää reviiristään ja laumastaan huolta ja on tarvittaessa aika herkästi puolustuskannalla, ei tarvitse siis pelätä minään vuorokaudenaikana ulkona liikkuessa. Kaikki tutut, ikään ja kokoon katsomatta Blika ottaa innolla vastaan ja on todella kiltti koira. Lapset ovat Blikan mieleen.

Olemme olleet enemmän kuin tyytyväisiä, että löysimme ja saimme kotiimme näin hienon koiran Pelastetaan koirat Ry:n kautta."

DIDI n. 2v

Blika ja Didi saapuivat kotihoitoon samoihin aikoihin Pelastetaan Koirat Ry:n kautta tammi-helmikuussa 2010 Tallinnan tarhalta. Tytöt tulivat heti alusta lähtien todella hyvin juttuun keskenään ja siinä jäi Rebelkin jo taka-alalle tyttöjen pistäessä menemään painin tai juoksemisen merkeissä. Kaikki kolme tulivat loistavasti juttuun. Ainoastaan Didin eroahdistus aiheutti hieman harmaita hiuksia, mutta onneksi kärsivällisten naapureiden avulla pikku hiljaa helpottui sekin ongelma. Didi sai kodin Tampereelta kahden salukin kaverina. Uudessa kodissa paljastui Didin suuri rakkaus saunomiseen ja Didi istuukin omistajiensa kanssa lauteilla joka viikko :)

Blika ja Didi, kaverukset vauhdissa

Miten voit auttaa?
Tässä muutama esimerkki
-Tarjoamalla kodittomalle koiralle tai kissalle kodin tai hoitokodin
-Osallistumalla järjestöjen toimintaan lahjoittamalla tarhalle ruokaa, ylimääräisiä tarvikkeita, kuten hihnoja, pantoja, petejä yms
-Levittämällä järjestöjen info-lehtisiä koirapuistoihin ja muihin julkisiin paikkoihin
-Ostamalla tuotteita järjestöjen kotisivuilta löytyvistä kaupoista, tuotto 100% eläinten hyväksi
-Lahjoittamalla rahaa yhdistysten tilille
-Ryhtymällä koirakummiksi

www.koiratarhat.com
-tiukkaa faktaa löytöeläimiä koskien aina ulkomailta tuonnin eettisyydestä terveyskysymyksiin, koulutusvinkkejä ja infopaketteja. Todella hyvä, kaikenkattava sivusto.

Lista löytöeläimiä välittävistä tai tukevista järjestöistä

Viron eri koiratarhoihin voit käydä tutustumassa täällä

Suomalaisia kodinvaihtajia
www.kodinvaihtajat.co m
www.kodittomat.fi

Vanha mies käveli rannalla aamunkoitteessa ja huomasi edellään kulkevan nuoren miehen, joka poimi käteensä rannalla olevia meritähtiä ja heitti ne takaisin mereen.

Vanhuksen saavutettua nuoren miehen hän kysyi tältä, miksi tämä teki näin.

Nuori mies vastasi, että rannalle joutuneet meritähdet
kuolisivat, mikäli ne jätettäisiin makaamaan aamuaurinkoon.

“ Rantahan jatkuu
kilometreittäin ja meritähtiä on miljoonittain”, huomautti vanha mies.
“mitä merkitystä työlläsi on?”

Nuori mies katsoi kädessään olevaa meritähteä,
heitti sen turvaan mereen ja totesi:
“On sillä merkitystä, - juuri tälle meritähdelle.”

-suom. Helinä Ylisirniö-

Meidän meritähtemme, Sara

Rebelin ja Saran esittelysivut

2011-05-19T18:02:00.007+03:00

Eli päätin tehdä kumpaisellekin oman sivun, josta selviää vähän elämäntarinaa ja tarkotusta.
Tänne blogiin kun faktatieto tuppaa häviämään kaiken muun sekaan.

Rebelin sivu
Saran sivu

Lemmikkikuvaus

2011-05-14T00:28:00.007+03:00

Kuvaus miljöössä, studio-olosuhteissa kotonasi tai muualla valitsemassasi kohteessa.
Kissat, koirat, hevoset, jyrsijät, matelijat. Kaikki eläinkunnan edustajat ovat muotokuvan arvoisia!
Minulle tärkeintä on luoda rento ja luonteva ilmapiiri ja luoda sude eläimeen sen omilla ehdoilla, mihinkään
pakottamalla tai kiirehtimällä.

Koirien, kissojen ja hevosten kanssa työskentelyyn minulla on vahva positiiviseen vahvistamiseen perustuva osaaminen. Niiden psykologiaan ja käyttäytymiseen olen kirjallisuuden lisäksi saanut arvokasta käytännön oppia löytö -ja kaltoinkohdeltujen eläinten kanssa toimiessani ja opettaessa niitä normaaliin elämään.

Otan ilolla vastaan haastavammatkin tapaukset.

Kuvauksen hinta alk. 100€. Sisältää vähintään 10 täysiresoluutioista kuvaa per eläin CD:lle poltettuna tai nettigalleriaan ladattuna.

Suosituin kuvaus on koirien kimppakuvaus. Jos sinulla on vähintään viiden koiran ryhmä, on hinta 60€/koira.
Yli kymmenen koiraa 40€/koira. Nämä kuvaukset sisältävät n.4-8 kuvaa per koira.

Lisää valokuviani löydät kotisivuiltani ja täältä.

Raakaruokinta eli BARF

2011-05-13T23:38:00.008+03:00

Rebel on ollut raakaruokinnalla parisen vuotta. Luonnonmukaiseen ruokintaan siirtyminen on selkeästi ollut viisain päätös koiranomistajana. Rebelin ruokahalu ei vain yksinkertaisesti tyydyttynyt kuivanappulalla, se lihoi helposti ja oli aina nälkäinen. Oksensi myös tyhjää mahaansa usein aamuyön tunnein. Kastroinnin jälkeen ruokahalu vain yltyi entisestään ja lihoi, vaikka annos oli aivan minimissään.

Etsin pitkään tietoa raakaruokinnasta ennen lopullista päätöstä siihen siirtymisestä. Työskenneltyäni eläinkaupassa yli vuoden tajusin myös viimein, mitä huttua suurin osa koirien nappuloista on, ja parhaalta vaihtoehdolta sekä eettiseltä että terveydelliseltä kannalta oli raakaruokintaan siirtyminen. Ruoka on kotimaista, eikä ameriikoista tai muualta maailmalta lennätettyä hormonilihalla, lisäaineilla, muoviriisillä ym ympättyä nappulamallia.

Netissä surffailu ruokintaan perehtyessä antoi vaikutelman, että kyseessä olisi vaikea ja kallis ruokavalio. Kuitenkin asia on aivan toisin. Opiskelijabudjetillakin keskikokoisen koiran voi hyvin siirtää raakaruokintaan!

Rebelin ruokavalio yksinkertaisuudessaan:

-Murren Murkina kanamix (sis. tarpeelliset öljyt, luu- ja rustomateriaalin, proteiinin ja kasvikset
-Broilerin rangat (F-animal Haarajoella)
-Kennelrehun raaka lohi (proteiininlähteitä tulisi olla useita, mutta Rebel ei syö punaista lihaa, koska se joidenkin tutkimusten mukaan edistää nivelrikkoa, joka Rebelillä on todettu)

-Aptus multidog vita tabl (sisältää kaikki tarvittavat vitamiinit, kuten kalkin, sisäelimet korvaavan a-vitamiinin ym)
-Kerran viikossa broilerin sydämiä ja joskus naudan maksaa

Usein saa myös napostella omenankaroja/kuoria ja porkkanaa tai niiden kuoria ja kaalia raakana. Kaalilla on myös parantavia vaikutuksi nivelrikkoon! Lisäksi välillä lisukkeena neitsytkookosöljyä, jolla on lukuisia terveysvaikutteita, sekä ennen multidog vitaa sai vitamiinina Islamer-merilevää. Rebel syö myös Arthroflex-jauhetta nivelrikkoon. Valkosipulijauhettakin annoin joskus, mutta sen vaikutuksesta henki haiskahti sen verran etovalle, että lopetin sen antamisen. Valkosipulilla on mm. infektioita hoitavia ja ennaltaehkäiseviä vaikutuksia.

Murren Murkina pakastelaatikko 13,5kg maksaa n. 39€ sisältäen 14kpl 500g pötköä.
Kennelrehulta saa todella edullisesti lihoja ja 10kg raakaa lohta maksaa 14€.
Rebelillä nämä kestävät arviolta pari kuukautta kumpainenkin pakkaus, joten hintaa ruokinnalle ei todellakaan kerry paljon. Vitamiinit ym kannattaa ostaa enemmin eläinlääkärin hyllyltä kuin esim apteekista tai nettikaupoista, ovat huomattavasti edullisempia!

Omasta kokemuksestani voin sanoa, että vaikka nämä artikkelit saavat pään pyörälle ja kyseenalaistamaan koko hommaan siirtymisen sen vaikealta kuulostavan teorian vuoksi, voin vakuuttaa, että koira elää tasapainoista ja onnellista elämää hyvinkin simppelillä ruokavaliolla, sen kummempia hifistelemättä. Kuitenkin on hyvä perehtyä asiaan, mutta käytännössä kyse ei ole ollenkaan niin vaikeasta asiasta, kuin aluksi tuntuu. Onneksi meillä Suomessa on valmisaterioita valmistavia raakaruokafirmoja, kuten Murren Murkina, Musch, NEU, Puhti jne. Ei muuta kuin ostoksille ja heittäkää pois ne myrkylliset kuivanappulat! Suurimmassa osassa koiranruokia käytetään säilöntäaineena mm syöpää aiheuttavaa lisäainetta, BHA tai BHT, josta lisää täällä.

Tulen päivittelemään tekstiä kuvineen myöhemmin!

Hyvin jäsennelty ja kaiken kattava raakaruokintasivu, missä voi käydä enemmän perehtymässä on esim täällä.

Rebel siirtyy kesäaikaan

2011-04-16T19:49:00.004+03:00

..trimmauksen aika siis! Yleensä kun innostun Rebelin trimmaamaan niin tulee takatalvi tai vähintään kauheet vesisateet, mikä on sitten kiva tollasella 3mm karvalla.. Nyt näyttää lupaavalta, +19 C eikä tartu kura turkkiin!!

Ennen

Jälkeen,

Ennen: hieman plösön näköisenä karvasta johtuen

Ja jälkeen n 5kg hoikentuneena

Ennen

Jälkeen

Väliaika

Työmaa

Persryppyjä

Mitä jäi jäljelle

jotain ihmellistä tapahtumassa..

TADAAAAA!

Mitä upein ympäristötaideteos

Rebel ja "Rebel"

Rebel ei uskalla katsoa

Ja karvat lahjoitettiin linnuille pesänrakentamista varten.

Karvattomampana on Rebel paljon menevämpi, taitaa olla kevyempi olo :)
Juuri tässä tasjusin että kohta se tulee 8v täyteen eli kai sitä pikkuhiljaa voi seniorikoirasta puhua, vaikka tosi hyvin on mennyt eikä ole nivelrikko tai hampaat vaivanneet.

Rebel oli myös 2kk hoidossa perheeni luona kun huitelin Israelissa ja Egyptissa lomailemassa. N 5 minuuttia oli innoissaan kun palasin mutta sitten jo jonotti ovella sisään päin menossa. Että ois se luukin tuolla kaluttavana! HAH Eli kyllä ne koirat taitaa aika hetkessä elää :) Itelläni oli taas tosi ikävä lähes koko reissun ajan.

Tässä kuvia egyptiläisistä koirista, varsin onnellisina siellä Punaisen meren rannalla käyskentelivät :)

Tässä kytätään muita koiria ja järjestystä ylläpidettiin välillä tappelemallakin, mutta suurin osin koirat tulivat hyvin juttuun keskenään, mutta selkeä hierarkia näytti olevan olemassa.

Pariskunta

Uintireissulla

Perinteinen näkymä, ei siellä kellään mitään hihnoja ollut tai liiemmin ulkoiluttajaa, hyvin itsenäistä toimintaa :)

Koiranpentu kurkkimassa

Auringolta suojassa

Hevosten uintiretki ja koira

Asuinpaikkani koiralaumojen hierarkian viimeinen ihana nuori narttu joka ilosena aina pomppi moikkaamaan. Muut koirat kyttäs sitä tarkasti ja hätyyttivät huolella..

Kaunokainen, joka oli tiineenä..

Aurigonpalvontaa

Näihin aurinkoisiin tunnelmiin on hyvä toivottaa kaikille lämmintä kevättä ja tulevaa kesää!

Tammikuun tuulia

2011-01-26T23:34:00.002+02:00

Rebel asuupi nykyään maalla yhdessä Saran ja Bindi-kissan kanssa, kun muutin kaupungista takaisin kotikonnuille. Semi-seniorin 7,5v elämä kuluu leppoisasti tassua takkatulen lämmössä tarjotessa ja rapsutuksia kerjäillen. Tassut palelee jo pakkasilla, mutta muutoin virtaa vielä riittää. Ihan umpihangessa tarpominen ei kyllä ole mielekästä puuhaa, sen verran niveliä kolottaa.

Tänään olin pitkästä aikaa kameran kanssa liikenteessä, ja eipä olisi kauniimpaa päivää voinut pyytää. Tarvoimme Haukkakallion tutuissa maisemissa osan matkaa ihan umpi lumihangessa, meinasi jo usko siinä itsellä hiipua kun kirjaimellisesti konttasin/ryömin reiteen asti ulottuvassa hangessa kallion laelle. Ei sitten yhtään helpompaa reittiä olisi voinut löytää. Välillä piti hengähtää puuhun nojaten, jolloin Sara oppaan paikalta juoksi syliin lämmittämään ja naamaa lipomaan, että eihän nyt liian pitkäsksi aikaa jäädä makoilemaan :) Ja kyllä ne näkymät laella taas palkitsi raadannan.

Reppulin elämä siis jatkuu akkavallan (Sara) alla ja nyt koittaa eron hetki kun allekirjoittanut lähtee Israeliin lomailemaan. Kovasti olen muistuttanut korvarapsujen tärkeydestä ja omista halihetkistä, ja tallettanut miljoona (7) kuvaa kännykään, jotta voin sitten Kuolleen meren rannalla Repsukan (ja vähän Saran 4 kuvaa ja Bindinkin 5 kuvaa. ) perään nyyhkytellä.

Rebelin harvinaisen lennokkaassa liikkeessä

Sara perusliikkeessään

Kurkistus

Ajassa taaksepäin

Nam nam jätöksiä syömässä

Perus ylisöpö ilme tui tui tui tui

Sara aktivisti lumenmetsästyshommissa

Hetken hiljaisuus

Vähän joutui tarpomaan, Rebel tyylinsä mukaan vikana, vähiten hommaa

Hienot on maisemat

Jylhä Rebel

Seniorikoiran kuulumisia

2010-07-29T14:04:00.006+03:00

Rebel täytti 13.7. seitsemän vuotta. Keski-iän saavuttanut herra siis. Eipä sen nyt kuitenkaan miltään vanhukselta vielä onneksi vaikuta :)

Maaliskuussa oli hammasoperaatio, kun raakaluita kalutessaan oli saanut kaksi poskihammasta lohkeamaan..Toinen kulmahammas on myös tummunut eli ilmeisesti kuoliossa, mutta sitä ei loppujen lopuksi poistettu, kun ei ollut tulehtunut tms. Nyt on sitten raakaluut pannassa, enää ei ole varaa kaluamishampaita menettää tai liiemmin rahaista arkkua ammentaa, yli 1000€ meni operaatioon..sitä lainaa maksellaankin takaisin vielä jonkin aikaa näin osa-aikaistyöläisenä. Toinen poskihammas jouduttiin poistamaan kokonaan, toinen paikattiin mutta paikka irtosi kk:n päästä ja nyt sitten seuraillaan tilannetta. Vuosittain joudutaan käymään kontrollissa.

Leikkauspäivän aamuna

Leikkauksen jälkeen tillintallin

Jokohan nyt pysyisi lämpimänä..

Rebel ei meinannut leikkauksen aikana pysyä lämpimänä vaan ruumiinlämpö laski 36 asteeseen joka on siis jo aika huolestuttavaa. Koiran normi lämpötilä on n.39 C. Leikkauksen jälkeen myös oksensi ja tärisi holtittomasti.. Se ei ollut kivaa katsottavaa ja nyt mulle jäikin leikkauskammo, että ens kerralla se varmaan kuolee jne. Seuraavaa nielurisapoistoleikkausta odotellessa..Ne on vaivanneet jo yli vuoden ja 5 antibioottikuuria takana ei ole auttaneet. Syksymmällä sitten kun lomilta palaillaan. käääk..

Seuraavaksi joitain Rbelin nukkumisbravuureja, tässä pää tyynyllä, siitä sitä saa sitten hätyytellä kun itse haluaisi nukkumaan.

Sänky Rebelin petauksen jälkeen..sillä on joku ihmeen vimma aina saada peitot ja tyynyt mykkyrälle alleen.

Paremman puutteessa kelpaa ohuempikin pehmuste, tässä siskon työn alla oleva käsityö..

Tammikuussa luonamme asunut hoitokoira Blika http://www.pelastetaankoirat.com/blika_jou09.html ja Rebel

Blika oli aivan upea koira! Jos olisin toista koiraa ollut vailla, niin siinä olisi kyllä ollut oiva valinta. Kauhea ikävä toista, Rebel tykkäsi myös Blikasta. Ei nimittäin yleensä pidä noin läheisestä kontaktista, kuin sohvakuvassa on ;) Blika sai kodin uroskoiran kaverina Helsingistä.

Rebelin tähystyspaikka parvekkeella

Rebelin maailmankuvassa koiran paikka on pöydällä

Muutimme juuri uuteen vanhaan asuntoon, eli takaisin opiskeluaikojen kämppiksen luokse, josta muutin omaan asuntoon neljä vuotta sitten. Nyt sitten muutimme takaisin, melkeinpä toiselle puolelle katua :) Rebel ei onneksi ollut muutosta moksiskaan vaikka ensin ajattelin, että tuleekohan eroahdistusta, mutta on onneksi täysin kotonaan täällä. Kaverina on kämppiksen kaksi hoitokissaa, Nanda ja Eve. Nandasta sanottiin, että ei todellakaan hyväksy koiria, mutta miten kävikään..

Rebel, tunnettu kissaterapeuttimme, valloitti Nandan melkein samantien puolelleen. Ensin Nanda kyttäsi Rebeliä, ilmeisen vakuuttavasti keskellä käytävää maaten, niin että Rebel ei uskaltanut liikkua vaan kökötti paikallaan. Paivän yhteiselon jälkeen Nanda kuitenkin huomasi, että eihän tuosta koirasta vaaraa ole ja selkeästi ovat jo kavereita. Rebelkän ei murise vaikka Nanda tulee puskemaan ja pään viereen hillumaan, niinkuin yleensä tekee jos kissa on liian tuttavallinen. Ainoa miinuspuoli kaveruksissa on tuo väriero, mustaa ja valkoista kun on ah niin kiva valokuvata..;)

Helteestä tuupertuneena, teemme illan hämärtyessä lenkkejä läheisiin metsiin ja Rebelkin oma-alotteisesti on alkanut pulahtelemaan vesistön nähdessään. Uuden hissittömän kämpän portaat on ainoa kökkö juttu, kuitenkin kun on sitä nivelrikkoa niin ei kauhean mielekästä touhua. Toivotaan, että ei kipeytyisi urakasta.

Maanantaina lähden pariksi viikoksi reissuun ja Rebel menee äidilleni hoitoon Saran ja Bindin seuraksi. Bindi-kissani siis asuu nykyaan äidilläni kun tuli sairaaksi (virtsakiteitä) eikä sisäkissan elämä ollut paras vaihtoehto. Myöskin ruokailun järjestäminen muiden kissojen taloudessa ei onnistu, kun on ona lääkeruoka, mitä pitää syödä..Bindi on todella onnellinen nykyään! Pääsee vapaana ulkoilemaan ja pari päästäistäkin on jo eteiseen kuljettanut..

pari kuvaa Bindistä uudessa linnassaan

Elokuun lopulla sitten mennään vaarin saareen, ja lomilta palailen vasta elo-syyskuun vaihteessa. Tällaisen pikku-kollaasiin kokosin heinäkuisen reissuni ajaksi, kun olin telttailemassa yli kaksi viikkoa ilman Rebelin seuraa. Ens kuussa taas sama edessä, kaippa siitä jotenkin selviää kun voi tihrustaa tota kuvaa A4-tulostettuna :)

Nautinnollisia kesäpäiviä kaikille!

Joulun viettoa

2010-01-25T14:48:00.008+02:00

Joulua oltiin viettämässä Pornaisissa Saran luona kera kotihoitokoira Rosen (n.5kk) ja Rebelin. Rose on kotoisin Tallinnan löytöeläintarhalta ja tuli luokseni etsimään omaa kotia. Koti löytyi nopeasti lupsakalle pennulle ja Rose lähti omaan kotiin Vantaalle 4.1. Tässä kuitenkin kuvia joulun tienoilta. Kaikki kuvat löytyvät galleriasta http://minnakulmala.galleria.fi/kuvat/Rebel+ja+Sara/Joulu+2009/

Sara kotipihallaan, takana sauna

Rosen kanssa juoksentelua

"Mitäs täältä löytyy?"

Pikkasen on lunta..

Käväistiin sitten peltolenkilläkin

Kunnes koitti h-hetki eli joululahjojen jako. Tässä Rebel toimii vahtimestarina oikeaoppisessa joululahjanrepimis-tekniikassa, ja ehkä vois päästä apajillekin..

Saran paljonpuhuva ilme kuitenkin karkotti vahtimestarin oman pikkunyssäkkänsä pariin

Saralle lahjaksi pehmeä peti lampaantaljan muodossa

Saralle jäi hieman repimisvimma päälle ja lampaantalja menettikin muutaman haivenen, kunnes lahjan perimmäinen tarkoitus avautui

"Jaa siis tässäkö tää oli?!"

Rebel masentuneena oman säälittävän kokoisen pakettinsa kimpussa

"jaa että lisää paketteja, no kai tässä nyt sitten paremman puuttessa vois tän avatakin"..

Yllätyin siitä, miten etevä Rebel oli avaamaan paketteja, todella hallitusti ja varmoin ottein lähti narut ja paperit siistissä järjestyksessä. Se oli sitten toinen asia kiinnostiko paketin sisältö, lähinnä se repiminen oli lahja tälle semi-eroahdistuneelle roskisdyykkarilleni..

Rose jaksoi viimeisillä voimillaan raahautua paketinjakasmisseremoniaan, kun muut olimme jo lähestulkoon valmiit. (lumessa tarpominen vei pieneltä voimat)

Love is in the air <3 src="http://i118.photobucket.com/albums/o93/nariguera/koiratjoulu09/_MG_1686.jpg" alt="Photobucket" border="0">

"Ai mitääh?..

"Voi luoja, voisko joku pelastaa mut tältä älynjättiläiseltä?"

Seura tekee kaltaisekseen..

Rose sovitti Rebelin uutta villapaitaa

Tyypillinen näkymä, ei kelpaa luu, kun toisella on pieni nysä, joka maistuisi varmasti paljon paremmalta..

Allekirjoittanut sai lahjaksi upeat huovutetut Rebel -ja Bindi miniatyyrit.
Kiitos Hilkka Erwelle upeasta käsityötaidosta! Kyllä siinä pieni tippa tirahti, kun oli Rebelkin huutomerkkiään myöten niin yhdennäköinen. En ensin tajunnut, että se on oikeasti tehty Rebeliksi, ajattelin, että olipa löytynyt sopivannäköinen puudeli!

Joulupäivänä jaksoi taas riehua ulkona lumen keskellä. Sara on kuuluisa hanskojen ja villasukkien riepottelustaan.

"Eikö ketään muka kiinnosta tämä upea hanska"

Samaan aikaan toisaalla

Kolmas pyörä

"Edelleenkin täällä ois hei tällainen hanska, jos ketään kiinnostaa.."

...

"TÄSSÄ OIS HEI TÄLLANEN HANSKA JOS SUA SATTUIS KIINNOSTAA!?"

No ei sitte #¤(/#/¤

Rose paineli piiloon

Päästäiskö jo sisälle?

Tammikuun tohinaa

2010-01-25T13:36:00.005+02:00

Uusi vuosi takana, raketeista ei ollut kukaan koirista moksiskaan ja me ihmisetkin vietimme sen rauhallisissa merkeissä. Tammikuun ensimmäisinä päivinä saimme nauttia aurinkoisista ulkoilukeleistä. Galleriasta löydät lisää kuvia http://minnakulmala.galleria.fi/kuvat/Rebel+ja+Sara/Tammikuu+2010/

Rose nauttii vapaudesta

kuten myös Sara..

Rebelkin otti todistetusti muutaman juoksuaskeleen

Rose tarkkailemassa

Sara ja Rose painimassa

Kuinkas kävikään

Pentu humpsahti hankeen Saran ollessa hieman turhan riehakas

Hieman pöllämystynyt ilme

"Enhän minä mitään tehny".

Rose-reppana väsähti hangessa tarpomiseen

Lumisukelluksen jälkeen

Saralle omat ihmiset on kaikki kaikessa, muut ei välttämättä ;)

Lievästi söpöjä lumiturpia

Ei oikein enää askel kantanut kotimatkalla

Vielä jaksoi pienet painit

Rebel-joulukortti

2009-11-10T23:42:00.003+02:00

Rebel esiintyy vuoden 2009 Animalian joulukortissa! Nyt kaikki tilaamaan kortteja, rahat menevät luonnollisesti eläinten hyvinvoinnin edistämiseen http://www.animalia.fi/Default.aspx?tabid=1410

Lomailua saaristossa

2009-11-10T14:23:00.001+02:00

Vihdoin ja viimein ehdin taas päivitellä kuulumisia. Voisi jatkaa siitä mihin jäätiin, eli kesätunnelmista. Vaarin saaressa oltiin heinä-elokuun vaihteessa. Ensin Rebel vietti viikon mun ja siskon kanssa Kräkö-nimisessä saaressa, jossa on suvun pieni mökki (tai siis vanha saunarakennus). Tällä hetkellä siellä ei ole edes kaasuhellaa eikä mitään muitakaan mukavuuksia, mutta se ei meitä haitannut, kun mielellään tehdään kaikkea vähän hankalamman kautta :) Rebel nautti rauhasta ja vapaudesta, ilman Saran komenteluja ja alituista leikkiinhakua ja kirputtamista oli selkeästi vapautuneempi. Juoksi onnellisena pitkin metsiä ja otti nokosia lampimällä auringon lämmittämällä kalliolla.

Kuvia reissulta löytyy myös omasta albumista http://minnakulmala.galleria.fi/kuvat/Rebel+ja+Sara/Vaarin+saaressa+2009/ mutta tässä jotain kertomusta.

Rebel innoissaan, pitkästä aikaa lempimaisemissa, Kräkön metsissä!

Läkähdys lähellä

Tuulen tuoksuja

Oma-aloitteinen lahden ylitys

"No kylläpä tää tuuli nyt tuoksuu harvinaisen hyvältä"

Rebeliä ei paljon kiinnostanut, missä me löntystellään, oli niin hurmioissaan lempipaikastaan

Mökin terassilla auringon lämmössö oli hyvä lepäillä

Ja toipa eno visiitillään Rebelille herkkua kalasaaliista, kun tiesi, että me popsitaan vaan porkkanoita.

Ahven meni alas kiduksineen kaikkinen. Tosin myöhemmin Rebel kävi tuotoksen oksentamassa ja vähän myöhemmin söi sen uudestaan, hurmaavaa..

Korvarapsuja kiitos!

Rebelin mietiskelykallio

Harmi kyllä nämä pari kuvaa on laadultaan ala-arvoisia, koska en ehtinyt säätää kameraa, jotta olisin ehtinyt ikuistamaan Rebelin vauhdikkaita ilon hetkiä! oleellinen kuitenkin välittyy :)

Vilvoittelua

Kuvassa lonkkavikainen nivelrikkopotilas. Ei näytä pahemmin menoa haittaavan, ihanaa!

Tenkkapoo, tuli vesieste eteen

Ennemmin vaikka pirunpellon kautta

Ja väsyneenä mökillä

Aika hurja nousu, en edes ehtinyt juuta sanomaan, kun Rebel oli sen jo painellut ylös. Itse olisin ettinyt vähän loivemman ratkaisun.

Tässä ollaan retkellä auringonlaskua katsomassa naapurisaaressa, Tevaluodossa. Taustalla vaarin saari Ruskio, jossa vietimme osan lomaviikoista.

Etsi koira

<3 href="http://s118.photobucket.com/albums/o93/nariguera/saaressa2009/?action=view&current=_MG_7127.jpg" target="_blank">

Iltaisin Rebel olisi mielellään mennyt telttaan nukkumaan, väsyneenä kaikesta ulkoilusta

Sara saapui saaristoon:

Maisemat vaihtuivat Saran ja äidin tulon jälkeen, jolloin siirryimme koko konkkaronkka vaarin saareen, Ruskioon. Siellä ei ole muita mökkejä ja oma rauha on taattu.

Sara katsoo kaihoisasti Kaisun perään

Lempilelu löytyi puskista

Ilmeellä eteenpäin

Sara lähti Kaisun perään

Rebel taas korvarapsuja vastaanottamassa

Sara merirosvohuivineen

Oho, merikotka nousi liitoon aivan nenän edessäni! Vähän aikaa meni kunnes tajusin, että mullahan roikkuu kamera kaulassa, joten jotenkuten sain hetken ikuistettua.

Merisumua

Sara löysi kalankalautuskapineen

joo-o, kyllä se meille kuuluu, kiitos!

Rebel hävisi hiljaisen taistelun luusta, yksi mulkaisu riittää Saran puolelta

Rebel om hieman höynähtänyt keski-ikäistyttyään, siihen ihan pokkana hyppäsi PÖYDÄLLE ottamaan aurinkoa :D

Ai yritätkö sä siivota vai?

Veneretkellä kohti Suomen vanhinta majakkaa, Lyökin Pookia

Meri oli niin tyyni kuin voi olla, eli pläkä

Rantautuessamme saarelle kohtasimme aivan valtavan järkytyksen kyykuninkaan nostaessa päänsä vedestä siskoni seisoessa aivan sen vieressä. Minä huudan paniikissa koiria vierelle (olivat irti) ja katson kun tämä valtava liero luikertelee meitä kohti vedestä parin metrin päästä. Onneksi se päätti vaihtaa suuntaansa ja pelästyi varmasti meitä yhtä paljon kuin me sitä..Varsinainen käärmesaari, koska näimme siellä enemmänkin kyseisen kansan edustajia.
Koirat olivat siis visusti valvovan silmän alla, suurimman osan ajasta kiinni.

Harmi kyllä, majakka ei näyttänyt kummoiselta, kunnostusurakka kesken. Eikä sinne päässyt edes sisälle, pöh! (Olin viimeksi käynyt tuolla joskus ihan kakarana, joten odotukset oli kovat)

Kuin yö ja päivä:

Rebel

Sara

Yö ja päivä yhteispotretissa, Sara makaa hyvin vastentahtoisesti, kun pitäisi päästä LIIKKUMAAN, JUOKSEMAAN, RIEHUMAAAAAN!

Rento veneilijä

Ikävä kyllä lahdön hetki koitti ja koirat aistivat sen meidän kantaessamme tavaroita laiturille ja veneeseen.

Ettehän sitten unohda meitä tänne?

Nähtyään tavaramäärän pienessä paatissa Sara pelkää, että se ei mahdu mukaan..

Vaan kyllä mahtui ja harmi kyllä ei ole kuvaa tilanteesta, kun olimme kaikki kolme ihmistä kolmen viikon matkatavaroinemme ja kahden koiran kera veneessä. Sara ryömi jonnekin pussukoiden lomaan niin, että pää vain näkyi ja Rebel oli takana minun vieressä pelkääjän paikalla. Loma meni hyvistä ilmoista nauttien, ilman kyynpuremia ja kommelluksia palasimme kaihoisin mielin ja ensi kertaa odottaen takaisin mantereelle.

Seikkailuja Saarenmaalla vol 3

2009-08-11T17:37:00.022+03:00

Pieneksi perinteeksi muodostunut Saarenmaan loma jälleen takanapäin, reissussa olimme 26.6.-3.7. Rebel mukana kolmatta kertaa, Sara toista. Kumpikin matkasi kuin vanha tekijä. Saralla päässä ollut kuonokoppa oli tötterön korvikkeena estämässä jalassa olevan haavan nuolemista ja täten tulehduttamista.
Matkasimme Tallinkilla, jossa koirille oli varattu häkkipaikat, mutta tsekattuamme paikan emme raaskineet jättää koiria sinne sekoamaan, vaan matkustimme yhdessä kannella.
Säät suosivat meitä koko reissun ajan ja tuttuun tapaan vietimme suurimman osan ajasta rannalla ja metsäpoluilla samoillen. Viikon vapauden jälkeen tuntui koiran hihna todella vieraalta kädessä. Kaikki kuvat reissusta löytyy osoitteesta http://minnakulmala.galleria.fi/kuvat/Rebel%20ja%20Sara/Saarenmaalla_2009/

Viime vuoden reissujuttu täällä

Sara ja haavan nuolemista estävä takki, kun ei sitä hannibal lecter-naamaa jaksanut koko aikaa katsoa

Sitten autossa pari tuntia kohti Virtsun satamaa, josta lautalla kohti Saarenmaata. Rebel vilvoittelee märän pyyhkeen alla

Virolaista koirakulttuuria, näin pidetään huoli, ettei löytöeläintarhoilta lopu asukkaat..argh.
Noi koirat oli varmaankin perinteisella päiväkävelyllä, panta on ainakin nartulla kaulassa.

Järkyttyneenä ja hieman huvittuneinakin tästä luontodokumentista köröttelimme kohti lauttaa, jolla matkasimme 30min Kuressaareen. Pyörähdettiin viimeinkin katsomassa paikallinen nähtävyys, Kaalin kraateri.

Lautalla tuulettumassa Kapteeni Rebel

ja pirttihirmu Sara

Reppulin pakollinen poseeraus klonkku-kivellä

Aika iso puu ollut

Koirat odotti hetken aikaa, kun pyörähdimme käsityöpuodissa pitsejä ym. tilpehööriä ihmettelemässä

Vastaanottokomitea valmiina toimintaan! (näköjään meidän reissuhihnat ei oo kaikessa kätevyydessään turvallisin vaihtoehto, kun koira sidotaan kiinni..vaikka ei noi kyllä mihinkään olisi lähtenytkään).

Pitkän ja kuuman matkapäivän jälkeen Sara oli jo vähän pöllähtänyt.

Aikaisemmin ollaan huristeltu suoraan perille vuokramökille, mutta nyt siellä oli vielä muita vuokralaisia, joten menimme yhdeksi yöksi Villa Kadakaan. Omistaja oli mukava ja koiraihminen itsekin. Koirat saivat vapaasti juosta valtavalla pihalla sillä ehdolla, etteivät pelottele pihan vieressä laiduntavia hevosia. Lammessa sai koirat myös pulikoida ja saimme majapaikan ainoan huoneen, jossa oli oma sisäänkäynti, luksusta! (kolmelta ihmiseltä ja kahdelta koiralta kustansi yksi yö ja aamupala muistaakseni vaivaiset 60€)

Meidän huone (alakerta)

Majapaikan ihania eestinhevosristeytyksiä

Sara jaksoi vielä pienet iltaleikit

Ihme ja kumma Rebelkin innostui palloleikkeihin!

Rakas pallo lähti mukaan juomareissulle

Saran missiposeeraus, charming.

Sitten oltiin jo rättiväsyneitä ja painuttiin pehkuihin

Rebel näyttää mallia, siskon matkalaukun päälle oli hyvä köllähtää

Aamulla jatkoimme matkaa Undvaan vuokramökin rauhaan, jossa suuntasimme heti ensimmäiseksi rannalle.

Sara elementissään

Kääks!

Samaan aikaan toisaalla..

Jatkettiin lenkkiä upeissa puitteissa
"Hupsista, tää maa loppuu tähän.."

Myöhemmin Sara pääsi kokeilemaan reppua, jossa oli koirien juomavesi ja hihnat.

"Tän pikkukepin vois viel ottaa mukaan, eiks jeh?"

Ei reppu paljon menoa haittaa!

Samaan aikaan toisaalla, Rebel haistelee kesän tuulia

Taas rannalla

Rebel kahlailemassa

"Ainii, tää on se ranta, jossa joutuu kävellä 300m ennen kuin syvenee, huoh.."

"Turha reissu"

Sara ja Kaisu on erottamattomat

Pusu!

Ilmeestä päätellen Rebelilläkin on tosi hauskaa :o)

Sara ei suostunut tulemaan rantaa pitkin vaan juoksi Kaisun perään

Samaan aikaan alhaalla

Jälleenkohtaaminen

"tutun näkönen tyyppi, mut varmistettan nyt vielä"

Rebel hymyssä suin

Tässä lonnitaan päät alhaalla kuin sudet konsanaan
,

"Mikä siellä rasahti, peura, kettu, jänis tahi villisika?"

Saralla riittää puhtia!

Kohti mökkiä

Ensimmäinen yö mökillä ja uni maistui

"Ah, aamun tuoksuja"

Tuttuun tapaan suuntasimme rannalle ja Sara taas vauhti päällä, takana äitee lenkkeilemässä.

"Ah, mitä jumalaisia merilevätuoksuja höystettynä kuolleilla pikkukaloilla"

"Elämä on ihanaa!"

Rebel osaa ottaa rennosti

"Nyt ylös siitä rotjake!"

Rebelkin suostuu kastautumaan, kun vesi on lämmintä

"Yyh, tassut kastuu..."

Sara on siellä, missä Kaisukin :)

Merisumua

Sara meni lukkoon, kun pyydettiin sitä luokse..

"Nyt riitti läträily"

Auringonpalvojat

Takaisin mökillä ja välipalaksi raakaluu, jota syötiin sulassa sovussa vuorotellen

Rebel odottaa vuoroaan

Iloinen kaveri

Taas rannalla

Ilta-auringossa

Etsi koira :)

Lannoituspuuhissa

Taas tuulia haistelemassa

Kukkais-Rebel

Rebelilläkin riitti virtaa!

Iltapalalla

Sarakin osaa relata

"Hei saataisko me sit jämät?" (hunajameloni maistuu kummallekin)

Auringonlaskua ihailemassa, pää pusikossa

Merileväneito

"Joo.. ilman salamaa kiitti.."

Maisemaa ylhäältä käsin

Rebel ui itsensä kiipeliin

Vedessä kuivaksi ravistelua, Rebelin bravuuri..

Saran vieno ilme..

Hurja loikka Kaisun luokse

Kieriskelyä ihanassa haurussa

Samaan aikaan muutaman metrin päässä

ja sitten Sara sai hepulin maittavien kieriskelyjen jälkeen

Ja matka jatkui

kunnes..

Löytyi niin herkullinen kieriskelypaikka, että Rebelillä ei siihen ollut asiaa

Seuraavaksi Sara löysi luun, joka kuitenkin julmasti takavarikoitiin irtoavien palojen vuoksi

Oltiin pyörillä liikenteessä ja silti näky oli tämä, Sara-atleetti odottamassa tien päässä

"Päästäskö me tonne meidän omaan pihaan kiitos?

Sara aarteensa, ystävänsä ja sielunkumppaninsa kanssa (pallo)

Metsälenkillä

Luonnollinen kaatuminen ja Sara käyttää tietenkin sekunnissa tilanteen hyväkseen ja on Kaisun kimpussa :)

Luonnonlapset

Villisikojen temmellysaluetta

Rannalla jälleen

"Kuka tulee?"

Vahtihaukun säestämänä kopla painaa tunkeilijaa "tervehtimään"

"Ai se olikin vaan äiti.."

Kaisu hypnotisoi kanteleellaan

Ulkoilmantäyteisen päivän jälkeen lepo maittaa

Sara ja äiti

Sara ja Kaisu tottistelee

"Istu"

"Maahan"

"Hae!"

ja uudestaan..

"Vilkuta"

"Haribol!" (tervehdys sanskriitiksi)

"Paikka"

"Hae!"

Samaan aikaan toisaalla..

Sara pallon perässä

Kaisu piirtää Rebeliä

Sara assistenttina

Rebel arvokkaana

Maailman ihanin ja kaunein

Rebel on yhtä merilevän kanssa

Kohti särkkää

Sara tutkii

Haaksirikkoutuneet koirat

Kohti rantaa

Sara ottaa rennosti

Rebel ei usko silmiään, "Sara ottaa rennosti?!"

Takaisin mökillä Kaisu yrittää pitää kiinni kunto-ohjelmastaan (salibandy- juttuja)
ja Sara parhaansa mukaan mukana meiningeissä..

"Punnerra punnerra!"

Viimeinen ilta Saarenmaalla ja Kaisun jäähyväiskonsertti

Rebel nauttii rauhasta

Pitkä matka kohti kotia alkaa, yksi hätäinen maisemakuvakin tuli napattua auton ikkunasta

Väsyneet matkalaiset autossa

Lautalla virolaiset lapset tupsahti koiria silittelemään

Onneksi Sara oli hienosti eikä rähähtänyt, vaikka lapset tulivatkin kysymättä silittelemään. (Luulisi muuten kuonokopan aiheuttavan erinäisiä ennakkoluuloja, mutta ei)..

Vaikka lapset katsoivat silmiin, kumartuivan yli jne. niin Sara oli hienosti ja suhtautui uteliaan ystävällisesti lapsiin. Sara on muualla kuin omalla reviirillään paljon vastaavottavaisempi, vaikka selkeästi jännittikin tilannetta.

Tässä ollaan jo Tallinkilla, kävin ottamassa kuvan kennelistä, jossa koirien olisi kuulunut matkustaa ja siellä oli ihan tyytyväisen näköinen matkustaja vastassa.

Kun taas meidän huomaamattomat pikkufifit lekottelivat kannella..

Rebel haistelee Helsingissä tuttuja hajuja, ohiajavien autoilijoiden ilmeet olisi pitänyt saada ikuistettua :)

Rebel 6-vuotta!

2009-07-16T18:43:00.009+03:00

Rebelillä tuli 13.7 kuusi vuotta täyteen. Keski-ikä siis painaa päälle! Tosin nyt tiukan huhtikuussa alkaneen dieetin jälkeen kiloja on lähtenyt 4, ja nyt on ihannepainossaan n. 21-22 kg. Helposti ne kilot karisi, kun pienensi ruoka-annosta entisestään (vain 2 dl Eagle Pack holistic sardiini-anjovis nappuloita/pvä) Kuulostaa järkyttävän vähältä ja niinhän se onkin, mutta hyvin näyttää herra polskuttavan. Koko dieetin aikana ja loppuelämänsä Rebel saa ruokansa ainoastaan aktivointipallosta/maastosta etsimällä, niin ei hotki annostaan nanosekunnissa ja täten on selkeästi kylläisempi ruokailun jälkeen. Ei ihme jos kotikoirilla ilmenee ongelmakäytöstä, kun eivät pääse käyttämään oleellista osaa aivoistaan ruuan etsimisen merkeissä. Vapaana elävät koirat nimittäin harrastavat ruuan etsimistä/nenätyöskentelyä n. 13 tuntia/vrk! Tämän faktan luin Tuire Kaimion Koiran käyttäytyminen-kirjasta, jota suosittelen jokaiselle koiranomistajalle.

Noh, syntymäpäiväsankarin kunniaksi tein ensimmäistä kertaa elämässäni kakun, ja sekin koiralle :) Koristeluissa auttoi siskoni, itse sain hoitaa "likaisen" työn eli lihapalleroiden pyörittelyn. Isäni menehtyi syöpään aikaisemmin tänä vuonna, jonka jälkeen olen alkanut arvostamaan jokaista hetkeä rakkaiden kanssa. Nämä kakkukestit tulevat siis olemaan jokavuotinen juttu tästä lähtien, kerran vuodessa Rebel saa syödä mahansa niin pullolleen, että pyörryttää! Tapahtumasta on myös videota, jonka julkaisen myöhemmin. Rebel ei ymmärtänyt, että kakku on sille, vaan luvan saatuaan katsoi meitä ja kakkua ihmeissään, että mitä tässä pitäisi tehdä, syödä tämä teidän kakku vai? No kyllä se meni kokonaan ja nopeasti, viimeistä kaalinpalaa myöten. (Keräkaali on oiva lisä nivelrikkoiselle koiralle). Mukana kesteissä oli Sara ja Bindi.

Uimamaisteri ja maakrapu

2009-05-14T13:55:00.010+03:00

Uimamaisteri Sara on parantunut steriloinnista ja meno jatkuu entisellään. Uiminen on taas kuvioissa vahvasti ja onpa Rebelkin uskaltautunut kahlailemaan, mutta vesi on vielä liian kylmää arvon herralle. Odottelemme päivää, jolloin Sara uskaltaisi hypätä mahaplätsillä veteen, saisi hauskoja kuvia :) Nyt juoksee laiturin nokasta takaisin rannalle ja sitä kautta veteen.

*Täältä löydät kaikki kuvat*

Tässä keskustellaan palloleikin säännöistä

"Odota"

"Hae!"

kääks, ei tästä..

Hurja loikka laiturilta rannalle ja sitä kautta palloa hakemaan

Maakrapu ihmettelee, kuinka joku voi uida kylmässä vedessä?!

"No kai sitä nyt on iteki uhrauduttava.."

"yyyh, maha kastuu"..

Hurjat ravistelut märän mahan ja jalkojen kuivaamiseksi :D

Rebel tyytyi seuraavaam uimatoimituksia hieman sivummalta

Ruoho maistuu!

"Mihin se Kaisu jäi?"

Pakollista poseerausta..

Maisemat Haukankalliolta

Rebel tutki ensimmäisenä grillauspaikan

Sara kainalokarva

Samaan aikaan toisaalla

Kyylä-Rebel

Takaisin kotia kohti

Kääpämetsän prinssi

2009-04-23T23:59:00.009+03:00

Muutama kuva uuden lenkkimetsän uumenista. Vasta 4 vuotta oon ajanut autolla vähintään pari kertaa viikossa kyseisen metsän ohi, nyt vasta tajuttiin käydä kurkistamassa, mitä sieltä löytyy. No aivan ihanat lenkkimaastot tietenkin! Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, ja etenkin nyt, kun Rebelille tekee hyvää metsässä liikkuminen nivelien takia. Metsässä Rebel on aina eniten tykännyt liikkua, hyppii puunrunkojen yli kuin mikäkin aropupu. Nimesin metsän Kääpämetsäksi, koska siellä on maassa paljon puusta mystisesti pudonneita kääpiä.

Kääpämetsän prinssi

Hiiop!

Saran kuulumisia

2009-04-23T22:18:00.007+03:00

Saran sterilointileikkaus meni hyvin. Seuraavana päivänä oli jo täys meno päällä, eli aikalailla on jouduttu toppuuttelemaan neitokaista. Tosin ei se ole yhtään niin seinähullu liikkumattomuudesta, kuin oletin. Kai tekee hyvääkin välillä rauhoittua päivittäisten juoksuremuamisten sijaan. Niinhän sitä stressikoirista sanotaankin, että lyhyitä hihnalenkkejä, niin kierrokset pienenee.

Potilas viimesilausta vaille valmis

Kotona vielä vähän tillintallin rauhoituksesta heränneenä. Peittojen alla, koska rauhoituksen jälkeen koiran ruumiinlämpö voi laskea ja usein siis palelevat. Sara reagoi aina voimakkaasti,
ja ihan tärisee :(

Lueskelin netistä http://www.pelastetaankoirat.com/ongelmat.html vähän koiratietoutta,
ja löysin sitaatin koirapsykologi Anders Hallgrenin Koiraongelmia ja ongelmakoiria-kirjasta, koskien pelkoaggressiivista koiraa, jollainen Sara siis on. Suorastaan liikutuin tummennetun lauseen kohdalla, miten en ole asiaa noin nähnyt, vaikka juuri niinhän se on. Meidän Rakas Sara-kulta :( Miten saisimme luottamustasi vieraisiin kasvamaan?

"Aggressiivisuus vieraita ihmisiä kohtaan

Koira haukkuu liikaa vieraita ihmisiä tai hyökkäilee heidän kimppuunsa.
Se ei myöskään kestä vieraiden katsetta.

Tavallisin syy on pentuiän pelko tai varovaisuus, joka muuttuu täysikasvuisen koiran aggressiivisuudeksi.

Toinen syy on, että reviirinpuolustusvietti on saanut kehittyä vapaasti omistajan puuttumatta asiaan.

Tämäntyyppinen aggressiivisuus perustuu pelkoon. Koiralta puuttuu luottamus vieraisiin ihmisiin.

"Pelkoaggressiivisille" koirille tyypillinen piirre on, että ne pitävät tavattoman paljon ihmisistä, joihin ne oppivat luottamaan. Nämä koirat näyttävät tuntevan vain rakkauden ja vihan - ei mitään siltä väliltä."

Toisaalta, Sara ei reagoinut mitenkään mieseläinlääkäriin, joka oli varsinainen ihme.
Normaalisti jo miehen puheääni saa karvat pystyyn ja rähjäyshaukun aikaiseksi.
Ell oli kuin Saraa ei olisikaan ja sai täysin rauhassa kuunnella sydänäänet ja pistää rauhoituspiikin. Myös ihmiset, jotka osaavat puhua hyvin koiraa ja lähestyä oikein (tai pikemminkin olla lähestymättä) voittavat nopeasti Saran luottamuksen ja voivat jopa saada pusun poskelle. Myös ihmiset, jotka eivät pelkää Saraa ovat luottamuksen arvoisia.
Koira aistii ihmisistä eri tunnetiloja niin valtavan paljon! Suurin osa ihmisistä vain ei oikeasti osaa lähestyä arkaa/pelokasta koiraa oikein. Perussääntö ei katsekontaktia, puhetta tai kosketusta, tuntuu olevan äärettömän vaikea toteuttaa.

Kevättä ja sterilointia

2009-04-16T18:16:00.008+03:00

Ihana aurinko, mutta inhottavan kylmä viima.. Innostuin tietenkin trimmaamaan Rebelin, kun aurinko alkoi porottamaan, mutta vielä joutuukin pitäämään takkia päällä ulkona ja useimmiten sisälläkin, kun ei ne säät nyt ihan mitään lämpimiä olekaan.
Hyvä puoli on siinä, että ei tartu kurahiekka karvoihin, eikä tarvitse pestä kolmea kertaa päivässä jalkoja ja mahanalusta. Eikä kerry karvaa nurkkiin tai lakanoihin.

Huomenna on edessä Saran sterilointileikkaus. Toivottavasti ei syö mieslääkäriä vaan saadaan nukutuslääke nopeasti tuikkastua. Hintaa leikkaukselle tulee vain 220€, kun yleensä on puolet enemmän. Saran leikkaa Pekka Manninen Haarajoella. Toivotaan, että kaikki menee hyvin. Tulee vähintään kuukauden riehumiskielto, joten aika vaikeaa voi olla, Sara kun on sellainen adhd-atleetti. Pitää sitten järjestää muuta puuhastelua, namin etsintää ym aivotyötä.

Rebel paistattelee parvekkeella

Rebel esittelee kevätmallistoa

Eilen käytiin Kairia moikkaamassa. Sara ja Kairi on kyllä täydellinen pariskunta, yhtä hulvattoman riehakkaita. Sarallakin on vain kaksi kaveria joiden kanssa tulee toimeen..
Ne, jotka on tavannut heti Suomeen tultuaan nuorena tyttönä. Rebelin kanssa eivät juuri koskaan leiki, joten onneksi on Kairi ja Dora, joiden kanssa saa painella pitkin mantuja!
(tosin Doran kanssa vain aidatulla kotipihalla, kun luonto kutsuu seikkailulle)

Ihana jälleennäkemisen riemu, Saran pusuhampaat pilkistää

Saran bravuuri, lätäkköön pissaaminen! Kairi lipitti suoraan suihkusta ja merkkasi vielä päälle, siis lätäkköön. On ne pöhköjä..

Pusuttelua

Fiksun näköstä sakkia

Juostaan!!

Vielä löytyi luntakin

Rebel heti lumessa kieriskelemässä..

Pikkuloikkia

Lyhyt hengähdystauko

Rebel syö jäniksen kakkaa ja kengurut loikkii päälle

Metsän siimeksessä

Takaisin pihalla, Sara pöllii kairin luun

Rebel kurkistelee aittaan

Rebel lepattaa

Rebelillä D-lonkat ja nivelrikkoa

2009-04-16T14:34:00.008+03:00

Aloin huolestumaan Rebelin käytöksestä, kun lenkeillä herraa sai vetää perässä. Käveli 8m perässä, niin pitkällä kuin flexi antoi periksi :( Aika kauan tuota köpöttelyä katselin, kunnes päätin viedä Rebelin perusteelliseen terveystarkastukseen.

Laajassa verenkuvassa oli ainoastaan toinen munuaisarvo hiukan koholla, siitä otetaan kontrolli puolen vuoden päästä. Sydänääni oli myös hidas, jonka takia otettiin erikseen verikoe kilpirauhasen vajaatoimintaa varten, arvot oli kuitenkin ihan priimat.

Vasenta takajalkaa venytettäessä Rebel vinkaisi kivusta, röntgeneistä ei kuitenkaan ell-aseman eläinlääkärit nähneet mitään huolestuttavaa. Eivät myöskään nähneet tarpeelliseksi katsoa koiran liikkeitä ravissa tai muissa askellajeissa, kuulemma pihan sepelikin saa koiran ehkä kävelemään hassusti. Voi herranjestas mitä urpoja!! Jäi niin huono maku suuhun kyseisestä ell-asemasta (Hyvinkään Animus ell Maria Pertovaara ja Oili Gylden katsoi myös kuvia), että päätin lähettää röntgenit Jan Räihälle Espoon eläinsairaalaan. Räihä on asiantuntija luustollisissa asioissa. Noh, tuloksena D-lonkat ja vasemmassa lonkassa nivelrikkoa!! Aika järkyttynyt olen toisen ell-aseman toimesta, kyllä nyt herranjestas D-lonkat pitäisi kuvista osata nähdä. (Lonkkien luokittelu siis A-E)

Nyt olen sitten netistä etsinyt tietoa nivelrikkoisen koiran hoidosta, tärkeintä on saada ylipaino pois ja lihaskuntoa. Rebelin kanssa mennän 5.5. fysioterapeutti Markus Laiokselle, joka osaa neuvoa näissä asioissa enemmän ja helpottaa lihasjumeja, joita uskon Rebelin selässä ainakin olevan. On kehittänyt ns. vähiten lonkkiä ja niveliä kuluttavan tavan liikkua, joka sitten näkyy lihasten kehittymättömyytenä ja välillä varsin hassuna liikkumisena (peitsaa, liikkuu vinossa).
Myös akupunktio on kokeilemisen arvoista, olen kuullut kehuja Johan Nymanista
ja unti on kuulemma todella hyväksi.
Metsässähän Rebel on aina juossut kuin viimeistä päivää, pehmeä ja vaihteleva alusta on suositeltavaa liikuntaa nivelrikkoiselle. Kovalla alustalla kulkeminen rasittaa niveliä, ja sitä tulisi välttää. Me ollaan kyllä lenkkeilty ihan normisti, sitten jos jotain ontumista esiintyy niin vaihdetaan suunnitelmaa.

Ostin myös Back on Track-loimen, jonka vaikutuksesta en Rebelillä ole nähnyt mitään selviä merkkejä, mutta ei siitä haittaakaan ole. Ja on tosi hyvän mallinen muutenkin takkina, jos tarvitsee kylmältä suojata.

Mutta mikä ihmeellisintä, Rebelin köpöttely on loppunut! Ainoastaan vääntelyä seuraavana päivänä oli tosi kipeä, ei halunnut kävellä kun jalka oli niin kipeä.
Mutta ilmeisesti tuo pitkään jatkunut köpöttely johtui täysistä anaaleista, jotka ell-käynnillä tyhjennettiin. Aikaisemminkin Reblillä oli liikkumisvaikeuksia kun anaalit oli täynnä, nyt oireilu oli kuitenkin erilaista (nyt ei hinkannut ja nuollut takapäätään). Portaat ja autoon hyppääminen selkeästi teki kipeää, nyt ei ole niitäkään vaivoja. Eli kiitos anaalien, löytyi nivelrikko, jonka hoitamisen voin nyt aloittaa ja toivoa, ettei nivelrikko kovin nopeasti pahenisi eikä ainakaan tällä hetkellä näytä vaivaan Rebeliä ollenkaan, kipittää aikamoista vauhtia 8m edellä!!

Lisäravinteena saa Arthroflex-glukosamiinivalmistetta, joka on tuntunut toimivan hyvin.
Raakaruokintaan siirtymisen jälkeen on myös timmissä kunnossa ja toivotaan, että näillä eväillä jaksettais terveenä vielä monta vuotta!

Lonkat

Selkä, nuolella osoitettu ristiluu on synnynnäisesti "valunut", mutta siitä ei sanottu olevan haittaa

Rebel tyytyväisenä rapsutettavana

Rebel kaverikoirana

2009-03-25T13:40:00.003+02:00

Eilen Rebel oli ilahduttamassa Hyvinkään Veteraanitalon väkeä.

Tassu nousi :)

Katseenvangitsija-Rebel

Rebel oli tällä kertaa vähän liian kiinnostunut huoneen tutkimisesta ja ruuan etsimisestä, kuin kaveeraamisesta

Edustustehtävissä väsyy nopeasti. Etenkin kun joutuu syömään keksiä, kinkkuviipaleita ja nappuloita, ja temppuesityksessä tanssimaan, kierimään ja tekokuolemaan :)

Vielä nousee tassu :)

"Tännekös se nami tippui"..

Sara ja Silja-hylje

2009-03-16T21:11:00.011+02:00

Voisinpa virallisesti tehdä tästä Rebelin ja Saran yhteisen blogin, joten hieman avausta Saran sisimpään olemukseen.

Sara on koira (ainakin melkein, mukana ripaus hyeenaa ja hyljettä), joka perimänsä takia tarvitsee oman pihan mieluiten hieman sivussa asutuksesta ja kesäisin uintimahdollisuuden. Pihalle pitää päästä purkamaan juoksuenergiaa ja valeraskauden kourissa kaivautumaan talon tai saunan alle.

Saralla on omat oikkunsa, kuten remmirähjäys, kova vahtivietti ja epäluuloisuus vieraita ihmisiä kohtaan, sekä varsin mielenkiintoinen tapa keskustella vieraille matalin örinä-äänin. Mutta tämä on kaikki vain ulkokuorta. Saran sisällä asuu mitä lempein ja sydämellisin otus, mamin mussukka ja kainalokoira (jota on turha vieraille vakuutella). Myöhemmin kuvallinen kurkistus Saran todelliseen minään.

Kun ajan autolla pihaan, kuulen Saran kumean haukun autoon asti. Avatessani oven Sara ryntää korvat luimussa vastaan eikä meinaa pysyä pöksyissään. Yleensä päästän sen pihalle juoskemaan ilokiemuroita pitkin lumipenkkoja ja kuusiaidan viertä: "Ihanaa kun tulit!"

Rebel saa myös aina osansa ylitsepursuavista tervetuliaisloikista ja pusuista

Välillä voi myös pysähtyä tarkkailemaan pihan rajoja

..tai pomppia aidan yli

Sara yrittää aina kovasti saada Rebeliä leikkimään, mutta jos Rebel erehtyy lähtemään juoksuleikkeihin mukaan, ne loppuvat lyhyeen, kun Sara komentaa heti leikin loppuneeksi. Tosin jos Saran suussa on keppi tai muu esine, leikki saattaa jonkin aikaa jopa toimia. Usein leikit ovatkin sellaisia, että Rebel makaa selällään maassa ja Sara pyörii siinä päällä miten päin sattuu. Jos Rebel nousee leikin tiimellyksessä ylös, komennus luultavasti latistaa jo kattoon nousseen tunnelman. Rebelillä on paljon kestettävää toisen oikuissa, etenkin valeraskauden aikana.

Ou mai gaad, valeraskaus. Siitä Rebel voisi kirjoittaa kirjan: "Valeraskaus ja sen vaikutus kastraatin elämään". Sara örisee ja jäykistelee Rebelille milloin mistäkin, Rebelin läsnäolo on selkeä uhka syntymättömille tai pian syntyville pennuille. Kerran Sara alkoi repimään makuualustaa, jolla Rebel makasi. Rebel suhtautuu Saraan niin rauhallisen välinpitämättömästi, että yhteenottoja ei tarvitse pelätä. Kuitenkin Sara samalla rakastaa ja kunnioittaa Rebeliä ja ottaa siitä paljon mallia asioissa, mutta välillä näkee, että sitä ärsyttää suunnattomasti koko köntys, joka ei jaksa edes juosta. Ja kun juoksee niin niin hitaasti, että ei sellasta jaksa kahta sekuntia kauempaa katsoa. Rebel parka. Se kyllä olisi onnellisempi vaikka Tiinuskan kaltaisen koiran kanssa, mutta minkäs teet :P

Hepulikohtauksen kourissa

Sara: "Siis eiks sua oikeesti kiinnosta yhtään mikään??"

Rebestoteles katselee ulos ikkunasta kaukaisuuteen: "Kiinnostaa kyllä, lähinnä omenapuun suhde universaaliin oravanpyörään".

*Hiljaisuus*

"No, mua kyl kiinnostaa enemmän hylkeidenpyynti"

Saran sieluntoveri, Silja-hylje

Rebestoteles ihmettelemässä Saran touhuja

Tämä kuva kertoo Sarasta kuitenkin enemmän kuin tuhat sanaa.

Pari videota

2009-03-02T16:27:00.005+02:00

Tiinuska nyk. Riitu sai kodin Veikkolasta, täällä kuulumisia http://www.rekkurescue.com/elain.php?id=2520

Tässä videota Rebelin ja Tiinan vikasta leikkihetkestä, juuri ennen uuteen kotiin lähtöä pari viikkoa sitten. 20 minuuttia tuli kuvattua toisten painia, joten tässä vain lyhyt pätkä:

Tässä vähän vanhempi videopätkä koirista ja furby-lelusta.
Rebel rautahermo potee furby-fobiaa ja Sara heikkohermo taas ei ole moksiskaan.